Viehättävän Verihelmi

virtuaalihevonen


© kasvattaja
Viehättävän Verihelmi VH12-018-1018
rn suomenhevostamma 155cm
syntynyt 1.6.2012 (15-vuotias) 4v. 20.4.2012
omistaja vrl-00816, kasvattaja Viehättävä
kenttäpainotus CIC1 (ko: helppo A, re: 110cm, me: 105cm)
KRJ-II (joulukuun laatuarvostelutilaisuus 15.12.2014)
7,5 + 36 + 25 + 10 + 12 + 2 = 92,5

KERJ-III (huhtikuun laatuarvostelutilaisuus 15.4.2014)
16,5 + 35 + 1 + 10 = 62,5
KTK-II (tammojen kantakirjaustilaisuus 5.4.2013)
18 + 18 + 18 + 18 = 72p (tilaisuuden parhaat pisteet)

SV-I (suomenhevosvarsojen arviointitilaisuus 15.4.2013)
rakenne 9, suku 10, käytöskoe 20, ratsastuskoe 7,3 + 10 (69.833%) = 56,3

Veera on enemmän alistuvaa sorttia, se hyväksyi johtajatamman nopeasti eikä ala edes kukkoilemaan muille. Ihmisiäkin se kunnioittaa tavattomasti - hetken ajan vain rasavillejä oripoikia koulittuani tämä oli kuin lahja taivaasta! Veera kun ei ota edes puolikasta askelta ruokakupille ennen kuin on luvan saanut, toisin kuin pari nimeltämainitsematonta vatipäätä, joita saa sohia kyynärpäällä jatkuvasti. Mutta ei Veeraa, se on enkeli. Tulee tarhan portille vastaan kun tarpeeksi kovaa sen nimen huutaa, seisoo mukisematta paikoillaan läpi hoitosessioiden vaikka emäntä kuinka juoruilisi pitkittäen tilannetta, ei murise satulalle tai suitsille tai eläinlääkärille, kävelee suorilta traileriin... Ainoa ongelma maasta käsin on irtojuoksutus! Yritäpä nyt sitten tsempata hevosta viilettämään villiä pukkilaukkaa ympäri kenttää kun se seuraa takana kuin varjo ja tuijottaa sua hölmistyneenä kun yrität sohia sitä raipan kanssa muualle. Veera on oikeasti kuin taivaasta maahan saapunut enkeli!

Selästä käsin Veera osaa olla vähän turhan prinsessa, mutta mitä sitä suotta hevosta arvostelemaan kun ei itsekään mielellään juoksisi keskeltä vesilätäkköä... Rehellinen ja harras työskentelijä tamma kyllä on, mutta siinä on vähän perfektionistin vikaakin. Veera ei nimittäin siedä virheitä ratsastajalta eikä varsinkaan itseltään. Se suuttuu jos takakavio hipaisee puomia tai jos laukanvaihto jää puolittaiseksi. Ja miten tällainen neiti kiukuttelee? Heittelemällä päätään ja muuttumalla täysin tyhjäksi edestä, ja siinä onkin työtä saada se takaisin tuntumalle. Siksi Veeran ratsastus täytyy olla tarkkaa ja suunniteltua, ei voi ratsastaa vain "sinnepäin" ja toivoa parasta. Apujen käytön täytyy olla selkeää ja tammaa täytyy muistaa ajoittain palkita, muuten se aloittaa klassisen kiukuttelunsa kun kokee tekevänsä väärin. Silloin kun homma toimii niin Veeran kanssa jotenkin vain uppoutuu siihen omaan maailmaansa, tamma mukaan lukien. Kerran Karla saapui kesken koulutreenien seuraamaan menoa kentän laidalle ja vasta vartin päästä Veera yhtäkkiä säikähti aidalla norkoilevaa tytskyä - se oli ollut niin uppoutunut työskentelyyn, ettei ollut edes huomannut Karlaa! No, se on sellainen omassa kuplassaan elevä hömppä.

Vaikka meille tamma myytiin yleispainotteisena, kapasiteettia vaativille kouluradoille ja about metrin esteille, niin me päätettiin tehdä siitä kenttäheppa. Tietenkin. Veeran isä on täysin kouluhevonen, mutta emä yleispainotteinen, vaikkakin sekin kilpaillut vain koulua ja esteitä. Minkäänlaisia periyttäviä apuja maastoesteille ei siis saatu, mutta periytyykö vauhti ja vaaratilanteet geeneissä? Enpä usko! Sen sijaan uskon, että vaikka hevonen olisi mikäkin herkkis ja säälittävä nössö kentällä, se saattaa olla täysi hurjapää kun se isketään lähtökarsinaan. Sellainen Veerakin on, ja onneksi onkin!

Vaikka rataesteillä meno on piirun tarkkaa - teiden pitää olla hyviä, paikkojen just eikä melkein, tahdin tarpeeksi hyvä... - niin maastoesteillä Veeran mielestä riittää jos menee edes sinnepäin. Se rakastaa yksinkertaisesti vain mennä, hädin tuskin pysyy pöksyissään lähtökarsinassa! Siellä pyöritään ja hyöritään ja joskus jopa keulitaankin kun hevonen on simppelisti vain niin täpinöissään, koska se tietää pääsevänsä pian radalle baanailemaan. Karsinasta yleensä sinkaistaankin sellaisella vauhdilla, että ekoissa kenttäkisoissa tuli hylky kun meikä jäi lähtökarsinaan ja heppa innosta piukeana ehti hypätä ensimmäisen esteen kunnes tajusi kuskin hylänneen aluksen ajat sitten... Sen jälkeen allekirjoittanut on osannut varautua noihin lähtöihin tiukalla etukenolla ja hyvin on päästy liikkeelle! Maastossa Veera yleensä pinkoo kuin mikäkin ferrari, ei ole jäänyt yhteen eikä kahteenkaan kertaan kun on joutunut ottamaan käyntipätkää, ettei tulisi liian nopeasti maaliin. Esteet ylittyy nätissä liidossa ja tamman mielestä paikka on silloin hyvä kun se on jossain kohtaa esteen edessä. Periaatteessa maastokokeessa on aina ihanan letkeä fiilis, Veera kun on rataesteillä melkoinen paikkanatsi ja kaikki pikkuasiat aina väärässä kohtaa tulevasta pikkurillin nykäisystä vahingossa ei-niin-pehmeästi satulaan laskeutumiseen merkitsevät. Välillä sitä on helppo hämätä, nurmipohjalla rataesteet ovat melkein kuin maastoesteet, tosi siellä tamma on yhä paikkanatsi. Maastossa, veikkaisin tämän johtuvan kiinteistä esteistä, Veeraa ei kiinnosta mistä se ponnistaa ja yleensä mennäänkin tamman pillin mukaan - ja useimmiten pysytäänkin ihan hyvin matkassa vaikka ratsu jaksaakin välillä yllättää valinnoillaan... Ainoa vaikea juttu maastossa on portaat alaspäin ja alashypyt muutenkin, niissä kun pitäisi ottaa vähän vauhtia pois! Yleensä Veera jyskyttelee ihan kotimaastoissakin jyrkät ja kiviset alamäetkin sellaista vauhtia, että kuski uskoo heittävänsä pian kuperkeikkaa ruunikkonsa kanssa...

VIR MVA Ch Herpertti HUI
KTK-II KRJ-I SLA-I YLA1
VIR MVA Ch Onnen Hermanni
KTK-II KRL-II YLA2
Haavelaakson Lento
KRJ-II SLA-I YLA2
Humun Muska
VIR MVA Ch Jeanne U
KTK-I KRJ-I ERL-II SLA-I
Kotikunnaan Viljo
KRJ-II SLA-II YLA3
VIR MVA Ch M. Ennenkaikkea
KTK-III KRJ-II SLA-I YLA2
VIR MVA Ch Verililja HUI
KTK-II KRJ-I YLA1
VIR MVA Ch Raadelman Vekseli
KTK-I KRJ-I ERJ-III SLA-I
VIR MVA Ch Raadelman Yksinolla
KTK-I KRJ-I ERJ-II SLA-I* YLA1
VIR MVA Ch Vaapukan Milka
KTK-II KRJ-II ERJ-III SLA-I*
Ch Helmi-Elina RAM
KTK-III KRJ-I
VIR MVA Ch Kullervo KIR
KRJ-II YLA2
VIR MVA Ch Pikantin Josiina
KTK-III YLA2

o. Kärmeniemen Elvis     s. 25.5.2014     (i. Taikakuun Elastinen)
t. Kärmeniemen Elladora     s. 17.4.2014     (i. Moon Velhopoika)
o. Kärmeniemen Severus     s. 18.3.2014     (i. Moon Sirius)
t. Kärmeniemen Herttainen     s. 28.10.2013     (i. Taikakuun Hertta-Kunkku)
t. Kärmeniemen Mestarivaras     s. 23.6.2013     (i. Taikakuun Voitto)

Isän puolen selvitys tulossa.

Emän puolen sukuselvitys tulossa.

Kenttäratsastus (36)

12.03.14 KERJ CIC1: 3/18
11.03.14 KERJ CIC1: 4/30
10.03.14 KERJ CIC1: 1/30
10.10.13 KERJ CIC1: 1/30
07.10.13 KERJ CIC1: 4/30
03.10.13 KERJ CIC1: 2/30
02.10.13 KERJ CIC1: 5/30
30.09.13 KERJ CIC1: 1/30
29.09.13 KERJ CIC1: 4/30
25.09.13 KERJ CIC1: 1/30
17.09.13 KERJ CIC1: 1/24
16.08.13 KERJ CIC1: 2/50
15.08.13 KERJ CIC1: 5/50
12.08.13 KERJ CIC1: 4/50
10.08.13 KERJ CIC1: 6/50
27.07.13 KERJ CIC1: 5/34
22.07.13 KERJ CIC1: 5/30
19.07.13 KERJ CIC1: 1/30
29.06.13 KERJ CIC1: 5/44
12.06.13 KERJ CIC1: 4/40
30.05.13 KERJ CIC1: 2/35
08.05.13 KERJ CIC1: 3/40
03.05.13 KERJ CIC1: 7/50
02.05.13 KERJ helppo: 3/38
01.05.13 KERJ helppo: 2/38
03.04.13 KERJ CIC1: 5/40
03.04.13 KERJ CIC1: 2/38
27.03.13 KERJ CIC1: 3/38
26.03.13 KERJ CIC1: 4/38
25.01.13 KERJ CCI/CIC1: 5/30
05.01.13 KERJ helppo: 3/40
01.01.13 KERJ helppo: 6/40
30.12.12 KERJ CCI/CIC1: 4/40
29.12.12 KERJ CCI/CIC1: 2/40
27.12.12 KERJ CCI/CIC1: 3/40
18.12.12 KERJ CCI/CIC1: 3/26
17.12.12 KERJ CCI/CIC1: 1/26

Esteratsastus (20)

21.08.14 ERJ 100 cm: 3/30
20.08.14 ERJ 100 cm: 5/30
19.08.14 ERJ 100 cm: 5/30
18.08.14 ERJ 100 cm: 2/30
05.06.14 ERJ 110 cm: 8/100
04.06.14 ERJ 100 cm: 6/40
03.06.14 ERJ 100 cm: 6/40
01.06.14 ERJ 110 cm: 3/30
31.05.14 ERJ 110 cm: 3/30
30.04.14 ERJ 110 cm: 1/30
25.04.14 ERJ 110 cm: 3/30
25.04.14 ERJ 110 cm: 1/30
23.04.14 ERJ 110 cm: 5/30
22.04.14 ERJ 110 cm: 2/30
21.04.14 ERJ 110 cm: 3/30
17.04.14 ERJ 110 cm: 5/30
18.03.14 ERJ 110 cm: 3/30
08.06.13 ERJ 110 cm: 7/60
04.04.13 ERJ 110 cm: 4/40
11.01.13 ERJ 100 cm: 4/50

Kouluratsastus (36)

13.08.14 KRJ helppo A: 4/100
12.06.14 KRJ helppo A: 3/60
31.05.14 KRJ Cup helppo A: 29/476
31.05.14 KRJ helppo A: 4/30
09.05.14 KRJ helppo A: 3/30
30.04.14 KRJ helppo A: 4/40
27.04.14 KRJ helppo A: 1/40
26.04.14 KRJ helppo A: 4/40
26.04.14 KRJ helppo A: 1/40
25.04.14 KRJ helppo A: 4/40
23.04.14 KRJ helppo A: 6/40
21.04.14 KRJ helppo A: 4/40
20.04.14 KRJ helppo A: 6/100
16.04.14 KRJ helppo A: 1/40
16.04.14 KRJ helppo A: 5/40
15.04.14 KRJ helppo B: 2/40
13.04.14 KRJ helppo B: 4/40
11.04.14 KRJ helppo A: 2/40
11.04.14 KRJ helppo B: 5/40
10.04.14 KRJ helppo A: 6/40
09.04.14 KRJ helppo A: 4/40
31.03.13 KRJ Cup helppo B: 20/411
26.03.14 KRJ helppo A: 3/40
24.03.14 KRJ helppo A: 5/40
24.03.14 KRJ helppo A: 4/40
24.03.14 KRJ helppo A: 3/40
21.03.14 KRJ helppo A: 5/40
21.03.14 KRJ helppo A: 2/40
19.03.14 KRJ helppo A: 5/40
31.05.13 KRJ helppo A: 1/40
29.05.13 KRJ helppo A: 4/40
26.05.13 KRJ helppo B: 1/30
24.05.13 KRJ helppo A: 3/27
11.05.13 KRJ helppo A: 4/50
31.03.13 KRJ helppo A: 3/50
27.03.13 KRJ helppo A: 7/80

Kuulumisia 15. maaliskuuta 2014

Vietettiin alkukuu leppoisasti Etelä-Saksassa, jossa kevät oli jo täydessä loistossaan. Kuulemani mukaan missattiin samalla myös Suomen lyhyt, mutta aurinkoinen pikakevät, ja palattiin juuri sopivasti takatalveen... Mutta niin, anyway, lähdettiin jo helmikuun lopulla nuorikkojen Arizonan ja Felixin sekä konkari-Veeran kanssa Saksaan ottamaan varaslähtö ulkokisoihin - eikä oltu muuten ainoat, reissussa nähtiin nimittäin muun muassa omia kasvatteja Tarmoa ja Pikkuvarpusta! Zurückissa oli vähän isommat kekkerit, useammat yhden tähden skabailut, joihin viikkojen varrella sitten osallistuttiinkin. Saldona kolmista kisoista kolme ykkössijaa, yksi kolmas sija, yksi neljäs sija ja yksi viides sija. Ei yhtään paha, ei. Naperot suoriutuivat pienistä hermoromahduksistaan huolimatta hienosti, muttei Veerakaan voi kuin kehua! Ikä ei kyllä sitten yhtään paina kohta 15-vuotiasta tammaa! Upeasti kerättiin viimeisetkin laatiksen täysiin pisteisiin vaadittavat sijoitukset kasaan, ensimmäisistä kisoista hieno ykkössija ja toisista neljäs sija. Ei ehkä kuitenkaan enää näihin useamman päivän kisarupeamiin mammamummosta ole, kolmansissa kisoissa alkoi jo matkan tuoma väsymys näkyä - radalta tuli puomeja alas ja maastossa mentiin vähän liian hiljaa vaikka innokkaasti Veera eteenpäin painelikin. No, eipä sitä enää tarvikaan kuin mielenvirkistykseksi CUP-kisoissa käydä. Muuten Veera keskittyy nyt täysin kouluratsastukseen sekä nuorimman Kärmeniemen ratsastuksenopettajaksi.

Kuulumisia 25. joulukuuta 2013

Ei sitten saatukaan valkeata joulua, eikä näin ollen myöskään joulupäiväistä rekiajelua. Siitä huolimatta aaton ja joulun välisenä yönä meille saapui pari todella väsynyttä matkalaista Vallilasta. Karla ja Kassu olivat lähteneet heti omien aattojuhliensa jälkeen ajelemaan kohti Haminaa, ja saapuivatkin siinä puolenyön jälkeen varaperheensä luokse. Vähän sai potkia kavereita ylös joulupäivän aamuna - tai no, aamuna ja aamuna, kello läheni jo yhtätoista! - vaikka kaksikon ei tarvinnut edes aamutallia tehdä. Andrea tuli kanssa visiitille, vietettiin mukavasti rääppiäisiä ja vaihdettiin vielä lahjojakin. Lopulta suunnattiin sitten talliin, ajatuksena sulatella kinkkuja. Surku ja Alaska saivat pitäytyä tarhassa, ne eivät vauvamasuineen pääsisi edes käyntimaastolle. Ratsuiksi valikoituikin sitten Taisto Andrealle, Väinö Karlalle (reippaiden valituksien kera), Antero Kassulle, Veera mulle ja Petjalle sekä Varpunen Tomille. Lapset, joilla oli myös vähän energisemmät oripojat alla, pistivät aina sopivan paikan tullen viilettäen ravia ja laukkaa kun me Kärmeniemet meidän rauhallisten ja rautahermoisten rouvahevosten kanssa käpyteltiin perässä. Kukaan ei ollut vaivautunut edes hevostaan satuloimaan, suitset sentään sujahti kaikille päähän. Petjakin on päässyt jo ratsastuksen makuun istuen tukevasti Veeran korkean sään ja äidin välissä, eikä ruunikkoa edes haittaa jouhiin iloisesti takertuva pikkupoika. Ei kyllä kaduta Veeran pitäminen, parempaa opetusheppaa ei voisi ollakaan!

Koulukilpailut Domenica Estatessa 20. toukokuuta 2013

Facebookin statuspäivityksessä tuli tiivistettyä kilpailujen verryttely sekä itse rata:

Valmentaja ennen rataa: "yritä sitten saada se tohlo ees keskiraviin". Valmentaja radan jälkeen: "multa kysyttiin äsken paljolla sä myyt ruunikkos eteenpäin!" Veera on vaan maailman paras <3

Kuulumisia 1. toukokuuta 2013

Vapun lisäksi meillä juhlistettiin suomenhevosten laatuarvostelun sekä varsa-arvioinnin tuloksia. Mukana SLA-tilaisuudessa oli Pääskynen ja varsojen arviointitilaisuudessa Väinö, Varpunen ja Veera. Menestys oli hienoa! Veera oli mukana 3-vuotiaissa ja saikin ryhmänsä korkeimmat pisteet, uskomatonta! Rakenteesta saatiin 9/10 pistettä, mitä osasin jo kantakirjauksen perusteella olettaakin, ja suvusta luonnollisestikin täysi kymppi. Menestys jatkui vielä käytöskokeenkin puolella Veeran saatua korkeimmat pisteet koko tilaisuudessa! Ja vielä mitä, koulukokeessa tamma körötteli menemään kuin vanha tekijä - suoritus oli varmaan parhain ikinä. Silti yllätyin, kun tulokseksi tuli hurjat 69.833% - jälleen koko ryhmän paras tulos. Oli siis sanomattakin selvää, että ykköspalkinto tuli haaviin. Täysistä pisteitä jäätiin alle neljä pistettä, joten ei voi olla kuin ylpeä upeasta tammasta!

Kuulumisia 15. huhtikuuta 2013

Veeran kantakirjaus on nyt ohi! Vähän jos jänskätti kun aamulla herättiin pienoiseen pakkaseen poniinia edustuskuntoon... Ajattelin saada tamman ratsusuunnalle kakkospalkinnolla ja koko päivän jankkasinkin, että jos kolmonen tulee niin sitten oon todella vihainen! Veera käyttäytyi superkiltisti koko matkustelun ja itse esittämisen ajan, oli hurjan kiva ratsastuskokeissa ja muutenkin ihana oma itsensä. Silti yllätyin, kun sain kuulla, että Veera oli saanut tilaisuuden parhaat pisteet Joen omistaman Sadetta-tamman kanssa! Jokainen tuomari oli antanut hienot 18 pistettä ja lausunto kuuluu seuraavasti: "hyvät tyypit, pyöreä pitkä runko, leveä kaareva kaula, lyhyet etusääret, käyrät kintereet." Kai tässä saa olla ylpeä??

Kuulumisia 10. maaliskuuta 2013

Karla pisti tänään höntsäten! Nautittiin pihalla auringosta oikein olan takaa, haettiin ensin Veera ja otinpa siitä matkaan mukaan myös Surkun ja Varpusenkin! Käytiin heittämässä vain loimet sisään ja suitsittiin kopukat ennen kentälle suuntaamista. Meikätyttö istuskeli aidalla nauttien superlämpimästä auringosta ja poniinit köllöttivät vierekkäin silmät ummessa takajalkojaan lepuutellen. Veera sen sijaan joutui vähän töihinkin kun Karla intoutui tuuppailemaan superkivaa tammaa ilman satulaa. Tulivatpa nuo kentälle unohtunutta kavalettiakin - yhtä innoissaan kumpikin! Lähdettiin tytsyjen "treenin" jälkeen vielä maastoon köpöttelemään, minä Surkun selässä Varpusta vieressä taluttelen. Kaikki tyttöset kulkivat melkeinpä rinnakkain heti kun päästiin isolta tieltä traktoriteille metsikköön ja höpöteltiin vain mukavia Karlan kanssa nauttien ihan parhaasta talvipäivästä!

KERJ Cup Taikakuussa 20. joulukuuta 2012

Raskaana ollessa on paha kilpailla, joten päätin ilmoittaa Tomin lisäksi myös Karlan kilpailemaan KERJ-Cupissa. Karlan mielestä ajatus ei ollut ollenkaan hyvä:

"Hahahaha, tiekkö, selailin just joulukuun cupiin ilmonneet niin miksköhän mun nimi on täällä sen sun vatipääruunikkos kohdalla? Ja kiva kun kysyit ennen ku ilmotit!" avasin suuni heti kun Julia vastasi puheluun.
"Juujuu, emmä viitti ite mennä oikein kellään kun on tää vauva", nainen vastasi ymmärtäen, että vertasin vatipääruunikolla Veeraan. Ei Veera sinänsä ollut mikään vatipää, se oli käsiteltäessä kuin ihmisen mieli, mutta ratsastaessa liian supertarkka kaikesta. Paitsi maastossa ei tulisi ongelmia – oon kerran jopa todistanut kuinka Julia jäi niiden lähtökarsinaan kun hevonen sinkosi liikkeelle... Hurjan, Voiton ja Hassun ratsastus ei myöskään tuottaisi ongelmia, ne olivat kaikki mulle täysin tuttuja poneja. Periaatteessa ymmärsin kyllä Julian pointin tässä asiassa: muita ratsastajia ei ollut eikä mulle listatut koput olleet mitään pomminvarmoja – Voiton tapauksessa voidaan puhua ehkä jopa hengenvaarallisesta menosta – maastoesteradalla.

Kisaviikonloppu koitti parin viikon jännittämisen jälkeen. Taikakuun pihamailta löytyi Kärmiksen tuttu kolmen hevosen traileri ja vuokrattu hevosauto sekä pientä vauvamahaansa Alhipalle esittelevä Julia. Lähtölistat olivat tulleet esiin muutamaa päivää ennen kilpailuja, ja luonnollisesti Veera oli viimeinen kopukka, jolla starttaisin. Halaukset varavanhempieni kanssa vaihdettua sain käsiini Voiton, joka oli tuskin pysyä housuissaan. Kouluverkka oli samassa paikassa kuin aina, ja jännitys alkoi pikkuhiljaa purkautua kun pääsi keskittymään rutiininomaisiin suorituksiin ja ratsun vaihtoihin. Voitto, Hassu, Hurja, Veera. Veera. Lätkäisin Veeran selkään turkoosin huovan ja vaaleanruskean estesatulan. Meni taas vähän yli tää Julian varusteintoilu, tamma oli nimittäin paketoitu myös turkooseihin suojiin, turkoosein joustoin varustettuun vaaleanruskeaan rintaremmi-martingaaliin ja vaaleanruskeisiin suitsiin, ja jos tarkkaan katsoi, niin näki turkoosiin taittuvat timantit otsapannassa ja turpiksen toppauksessa… Okei, koulurata ei ollut ollut mikään katastrofi, laukka tuli pieni tahtirikko ja kulmat olisi voinut ratsastaa paremminkin, mutta paperi aiheutti Juliassa vain pienen raivoamisen teiden tärkeydestä, joten se oli ollut aika hyvä.

Esteverkassa muistin, miksi mä en ollut syttynyt Veerasta. Hypyt tulivat aina liian pohjaan tai jäivät aina liian kauas, ja jossain vaiheessa kuunnellessani Julian rääkymistä verkka-alueen laidalta huomasin ajattelevani sitä, kuinka paljon musta Kingsland-bomberini tuo pehmeyttä pudotukseen. Mikä oli luonnollisesti virhe.

"Herää pahvi, älä kaiva nenää samalla sormella kuin pelaat!" kuulin ensimmäisenä kun havahduin takaisin todellisuuteen jostain maankamaralta, Julia kyykistyneenä viereeni lainaten legendaarisen Hugo-pelin game overia, jota usein käytimme jos toinen oli täysi tahvo ratsunsa kanssa. Veera katseli mua pää suunnilleen Julian tasolle laskettuna. Muutama poniäiti verkan laitamilla katsahti paheksuvasti Juliaa skitsoomisen takia, mutta nousin ylös naisen avustamana ja annoin tämän pyyhkiä housujani ja takkiani, itsekin persettäni lääppien. Valkoiset housut, syvä huokaus.

Lopulta koitti itse radalle lähtö. Hengittelin syvään väistellessäni suorittavaa ratsukkoa ja tunnustelin rauhallista Veeraa. Yhtäkkiä olikin jo meidän vuoro. Tasainen ja rytmikäs laukka, yritin olla yliratsastamatta. Ensimmäinen este puhtaasti. Oho, jes? huomasin ajattelevani ja suuntasin seuraavalle. Sekin puhtaasti. Seuraava kaarre oli vähän tiukka ja Veera otti poikittaisen, vähän keulivan laukka-askeleen. Julia rääkäisi Hugo-lauseensa katsomosta ja tajusin ratsastaa pienestä vastoinkäymisestä huolimatta. Muuten hyvä, mutta kyseessä oli sarja, johon ei todellakaan mahduttu enää tuollaisen mokan jälkeen. Niinpä olin sitten siellä kakkososan toisella puolen.

Veera paineli karkuun onnellisena ja ylösnoustessani näin sivusilmällä Julian kipuavan katsomosta radan puolelle metsästämään nuorimmaistaan perkelettä m anaten. Katselin omia vaatteitani, kuran peittoamia sellaisia, ja pyyhkäisin poskestani vähän ylimääräistä paskaa pois. G-r-e-a-t.

"That's it, viimenen kerta kun huutelet mulle hugojuttuja radalle! Mulla ei oo varaa ostaa jatkuvasti uusia valkosia housuja kun sun kopukat pilaa mun housut", skitsosin puoliääneen muutaman metrin päässä olevalle Julialle, joka virnistäen osoitti omaa nenäänsä. Vaistomaisesti pyyhkäisin omaani, josta irtosi kämmenselkään vähän lisää kuraa.
"Joojoo, nyt takas verkkaan ja Veeran selkään, sä nyt otit turhaa stressiä, idiootti. Ratsastaisit silleen kun yleensäkin vai kolautikko pääs verkassa!"
"No itseasiassa kyllä kolautin, jos neiti Kärmeniemi ei sattunut näkemään", mutisin takaisin ja kipusin takaisin ruunikon selkään, antaen Julian taluttaa mut takaisin verkka-alueelle.



Kärmeniemi on virtuaalitalli. Sivuilla esitetyt ihmiset, hevoset ja tapahtumat ovat kuvitteelisia. Mikä on virtuaalitalli?
kaikki materiaali © Kärmeniemi ellei erikseen mainittu       •     otsikon tausta © stuckincustoms       •     otsikon kuvat, 1. & 3. © smerikal       •     CC BY-NC-SA 4.0