Taikakuun Voitto

16 + 17 + 23 + 20 + 12 = 88 =SLA-II (marraskuu 2013)
35 + 44 + 28 + 34 = 141 = YLA1 (lokakuu 2013))
14 + 36 + 14 + 10 = 74 = KERJ-II (heinäkuu 2013)
7,8 + 10 + 17,5 + 7 + 5 = 47,3 = SV-I (joulukuu 2011)

"Voitto"
VH11-018-1564
vkko suomenpienhevosori 139cm
s. 5.11.2011 (k. 3.1.2014) 3v. 23.12.2011
om. VRL-00816 (kasv. Taikakuun kartano)

VIR MVA Ch Raadelman Keikari
KTK-III KRJ-II SLA-I YLA2 SV-I
VIR MVA Ch Sannin Joikuri KRJ-III SLA-II VIR MVA Ch Pikku-Vinssi KTK-II
Erilan Noita
VIR MVA Ch Kerttu Kertaa Kerttu ILO Pikku-Lintu KTK-II KRJ-II VVJ-III YLA2
Aino-Kaisa KRJ-II YLA2
Amarin Ainokki
KTK-III
Wiljo LWD SLA-II YLA2 Rimon Rocktähti kadonnut
Mangolian Illuusio kadonnut
Salmenkylän Ainotar YLA2 Velttoori
Ainokainen

Jälkeläiset:
t. Kärmeniemen Mestarivaras (e. Viehättävän Verihelmi, s. 23.6.2013)
t. Kärmeniemen Inari (e. Rajahovin Mokoma, s. 3.5.2013)
o. Kärmeniemen Täysii (e. Jäpäkän Senni), s. 27.3.2013)

Tuttavallisemmin Voitosta puhutaan meillä kotona Pääperkeleenä, koska sellainen se vähän on - ja on aina ollutkin! Ensitapaamisella olin menettää pikkurillini ja rakkaan parkani helman, sen jälkeen vaarassa ovat olleet monet muut ruumiinkappaleet ja viattomat vaaterukat. Varsasta Voitto ei sitten juurikaan kasvanut - ei korkeutta, ei jalkojen pituutta, saatikka sitten henkisesti. Ovelaksi se onnistui jotenkin mystisesti vanhempien, hyväkäytöksisien orien tiukasta kurista (ainakin omistajatar toivoo asian olleen näin...) huolimamatta kasvamaan. Se on sellainen paha poika - jos Voitto olisi ihminen, se olisi yhdeksäsluokkalainen poika, joka vetää röökiä salaa välitunneilla ja kännää joka viikonloppu ja nuolee ainakin joka kolmannen muijan kanssa. Sillä olisi nahkatakki, vähän käheä ääni, just söpösti pörröllään oleva tukka ja charmiaks virne. Se heittäisi hyvää läppää, jolla jokainen tyttö punastuu. Aluksi toivoin, että kyseessä on vain jotain lapsuushöperöilyä, mutta vuosien saatossa oli pakko todeta, että mulla vain on käsissäni keskittymishäiriöinen, AD/HD, hyperaktiivinen ja itserakas veijariponi.

Joo, onhan Voitto hurmuri. Se hörähtää aina aamulla ensimmäisenä, pörisee kovasti kun sitä rapsuttelee, nauttii täysin rinnoin huomiosta, ravaa portille kun hevosia haetaan sisään... Sellainen perinteinen ihmisen paras ystävä -tyylinen hevosotus. Joskus se vain puraisee sormesta ja juoksee karkuun, joskus hinkkaa kuolat ja muut paskat suunpielestään takkiin ihan vain koska haistaa siinä eilisen pesuaineen aromin. Joskus se vain puraisee perseestä nauraen perään ja joskus sen mielestä on ihan okei laittaa pää vähän harallaan seisovan ihmisen jalkojen väliin ja nostaa sitten päätään. Onneksi on tasaisesti kumpaakin, kompensoivat nätisti toisensa.

Olen yleensä päättäväinen ratsastaja enkä päästä hevosia (saatikka sitten pieniä poninpenteleitä) niskan päälle, mutta Voitto onkin itse pääperkele, jonka selässä voi luvan kanssa vaipua epätoivon syövereihin. Tämä meidän pikkuponi on nimittäin erittäin kova menemään ja riepottelee mielellään vaikka ketä ja missä vain jos sille tuulelle sattuu. Muuten ratsastettavuudeltaan Voittoa voisi verrata ratsastuskoulun vanhimpaan tuntsariin - etuosa on 3284 kiloa painava, suu on kuin kumia ja kyljet betonia. Selässä tuntee itsensä ihan 8-vuotiaaksi tuntiratsastajaksi, jolle annettiin se tallin isoin köntys - ei pääse paljoa vaikuttamaan hevosen tekemisiin. Yleensä maastoestetreeneissä suunnilleen seisoin jalustimilla nojaten taaksepäin kädet kainaloissa yrittäen hidastaa vauhtia. Kerran Voitto katsoi mua melkein silmästä silmään ja sitten päätinkin hankkia martsarin...

On se kyllä melkoisen kiva jos sille päälle sattuu. Koulukiemurat harvemmin jaksaa kiinnostaa, kaahottaminen on paljon kivempaa. Onneksi peräänanto sentään löytyy Voiton sanavarastosta, aina joskus - ehkä kerran kolmessa kuukaudessa - ori on ihan supertuupattava! Liikkeet on enemmän esteponimaisen tököttävät kuin monitoimiratsun liidokkaat askeleet, mutta pikkuesteponihan tuo loppujen lopuksi on, right? Kyllä Voitosta huomaa, että se tykkää esteitä. Että se tykkää maastoilusta. Taitaa olla tarpeetonta kertoa, että Voitto rakastaa maastoesteitä. Sen mielestä maastossa ei ole ikinä mitään pelottavaa ja kaiken yli voi hypätä. Jos ei hypätä, niin sitten mennään läpi tai ainakin yritetään mennä läpi. Ikinä, ei sitten ikinä, poni ole kieltänyt kenenkään alla yhdellekään maastoesteelle, mutta sitäkin useampaan on törmätty ja sitäkin useampi - etenkin vähän heppoisempaa tekoa oleva este kuten risueste - on laitettu paskaksi. Kaikista paras oli meidän ensimmäinen vesieste - Voitto ajatteli, että tämänkin yli voi hypätä ja veti jättiloikan keskelle lampea, sukeltaen vähän itsekin. Siinä sitten seisoskeltiin keskellä vesiestettä kun hölmistynyt poni kurlasi vettä sieraimistaan ja seisoskeli paikallaan omia jalkojaan katsellen. Nopeastihan se oppi, että maastovesiesteen yli ei voi hypätä, ja nykyään jyrää mielellään sen läpi. Meidän menon jäljiltä lammet näyttää yleensä hetken siltä kuin Mooses olisi käynyt halkomassa vedet...

KERJ-SIJOITUKSET (36 kpl)
kilpailee tasolla helppo (ennen muutosta helppo luokka)

31.05.13 helppo: 6/39
26.05.13 helppo: 6/39
24.05.13 helppo: 1/19
22.05.13 helppo: 5/40
15.05.13 helppo: 6/39
12.05.13 helppo: 5/30
12.05.13 helppo: 6/39
05.05.13 helppo: 1/50
04.05.13 helppo: 6/50
30.04.13 helppo: 5/40
07.04.13 helppo: 6/40
02.04.13 helppo: 5/40
30.03.13 helppo: 3/50
24.03.13 helppo: 3/40
21.03.13 helppo: 4/40
18.03.13 helppo: 3/40
03.03.13 helppo: 1/38
18.01.13 helppo luokka: 4/48
05.01.13 tutustumisluokka: 1/29
30.12.12 helppo luokka: 4/34
28.12.12 helppo luokka: 5/50
20.12.12 helppo luokka: 1/30
16.12.12 helppo luokka: 4/30
25.05.12 helppo luokka: 2/30
14.05.12 helppo luokka: 2/50
08.05.12 helppo luokka: 7/50
07.05.12 helppo luokka: 7/50
15.04.12 helppo luokka: 5/102 (KERJ Cup)
13.02.12 helppo luokka: 3/40
30.01.12 helppo luokka: 3/16
27.01.12 helppo luokka: 3/16
26.01.12 helppo luokka: 7/50
23.01.12 helppo luokka: 2/50
22.01.12 helppo luokka: 1/50
22.01.12 helppo luokka: 4/50
20.01.12 helppo luokka: 1/50
19.01.12 helppo luokka: 4/49
10.01.12 helppo luokka: 4/40
08.01.12 helppo luokka: 5/50

MUUT SIJOITUKSET (19 kpl)
kilpailee tasolla heB/100cm

17.07.13 ERJ 100 cm: 1/30
02.07.13 ERJ 90 cm: 5/30
28.06.13 ERJ 90 cm: 2/30
28.06.13 ERJ 100 cm: 4/30
26.06.13 ERJ 100 cm: 4/50
26.06.13 ERJ 100 cm: 4/22
26.06.13 ERJ 100 cm: 3/25
25.06.13 ERJ 100 cm: 2/29
20.06.13 ERJ 100 cm: 3/30
17.06.13 ERJ 90 cm: 5/50
16.06.13 ERJ 90 cm: 4/50
15.06.13 ERJ 100 cm: 2/24
14.06.13 ERJ 90 cm: 5/44
12.06.13 ERJ 100 cm: 6/60
08.06.13 ERJ 100 cm: 5/60
18.04.13 ERJ 90 cm: 4/50
17.04.13 ERJ 100 cm: 7/50
09.01.13 ERJ 100 cm: 3/40
09.01.13 ERJ 90 cm: 2/40

Päiväkirja

    Estevalmennus - kotona 10.6.2013 (valmentajana Assi)
"Kevättauon - hermoloman - jälkeen palailin valmentajanuralleni aivan uusin kuvioin, nimittäin olin lupautunut noin viikoksi Kärmeniemen käyttöön. Ensimmäiseksi ratsukoksi saapui Julia voikolla orillaan Voitto, joka päällisin puolin näytti varsin komealta suomenhevoselta. Varsin nopeasti jo alkuverryttelyissä kuitenkin selvisi, että olisin taas kohtapuoliin loman tarpeessa. Voittoa eivät pidätteet tai taivutukset kiinnostaneet, vain vauhti oli kova sana. Yleinen ongelma, kertoi Julia. Siirryimmekin nopeasti päivän harjoitukseen säästääksemme ratsastajan ja valmentajan hermoja turhalta koulutuuppaukselta eli sarjaväleihin: varsinkin suhteutettuihin. Helpolta kuulostanut tehtävä ei ollutkaan niin helppo, kun mukaan otettiin Voiton into esteitä kohtaan - pitkän sivun esteiden väli meni neljällä ja puolikkaalla askeleella, kun tavoitteena oli kuusi. Lukuisten ja taas lukuisten pidätteiden ja pysähdyksien, suoraan esteenkin jälkeen, Voitto alkoi ymmärtää, ettei selässä oleva ollutkaan antamassa periksi. Onnistuneimmat välit nähtiin sellaisilla sarjoilla, jotka eivät olleet pitkän kiihdytyslinjan jälkeen. Lopputunnista Voitto jaksoi kuitenkin odottaa myös alkutunnin vaikeuksia tuottaneella pitkällä sivulla, ja sinne saatiin kuin saatiinkin se kuusi askelta! Hienoa työtä periksiantamattomalta parilta!"

    Estevalmennus - kotona 24.5.2013 (valmentajana Riitsu)
"Tänään pääsin valmentamaan Voittoa ja Juliaa. Pyysin ratsukkoa suorittamaan itsenäiset alkuverkat, sillä välin kun itse kokosin esterataa. Huomasin, että ratsastajalla oli hieman ongelmia orin avuille saamisessa. Lopulta Julia sai orin liikkumaan nätisti ja näin myös alkuverryttelyt päätökseen. Aloitimme esteiden hyppäämisen kuudenkymmenen tienoilta ja esteitä radassa oli kuusi. Pyysin ratsukkoa aloittamaan radan tulemisen melko reippaalla laukalla. Nyt Voitto kuunteli ratsastajaansa paljon paremmin, joten rata olikin täysin puhdas ja se oli myös hyvällä ajalla ratsastettu. Nostin esteitä 80 cm korkeiksi ja pyysin ratsukkoa tulemaan radan tuossa korkeudessa kaksi kertaa, molemmilla kerroilla eri suunnista. Ratsukko suoritti radan hyvin, vaikka yksi puomin pudotus tulikin. Toisesta suunnasta rata meni paremmin, joten tiputuksia ei tullut. Nostin vielä esteet 100cm korkeiksi ja pyysin Juliaa aloittamaan orin kanssa radan. Voitto kuumui hetkellisesti, mutta Julia sai sen rauhoittumaan hyvin. Rata oli puhdas ja he suorittivat sen vielä ennätysajassa. Tähän oli hyvä valmennus jättää, joten ratsukko suoritti itsenäiset loppuverkat."

    Kuulumisia - 5.5.2013
Voitostahan on ehtinyt kasvaa jo iso poika... Tänään juhlistettiin äijän 30. Kenttäratsastusjaoksen alaista kilpailusijoitusta! Koska Voitolle nimensä mukaisesti kelpaa vain voitto, eihän se 30. sijoitus voinut olla mikään muu kuin sinivalkoinen. Kohta alkaakin olla meidän kenttäkilpaileminen kasassa ja Voitto pistetään pois aktiivikenttäkilpailuista, keskittyen seuraavaksi rataesteiden maailmaan. Säästellään vähän koipiakin kun voikko ei ole mikään ilmavin maastoesteillä... Voiton yleinen mielipide tuntuu olevan se, että jos este on kiinteä niin miksei siihen voisi kolautella vaikka koko jalkaa... Tai vaikka mahaakin vähän ja vetää ihan viistossa aikaa säästäen....

    Kuulumisia - 25.4.2013
Alkaa näyttää jo keväältä! Meidän kenttä on hienosti heittänyt vedet menemään ja alkaa olla jo täydessä loistossaan. Voitollekin vaihdettiin jo kesäpopot, eli nurmihokkireikäiset kenkulit, jalkaan ja kevättä on rinnassa itse kullakin. Tuntuu, ettei koulutreeneistä tule yhtään mitään! Toisaalta, onko niistä ikinä tullutkaan... Esteiden osalla ollaan päästy jo hyppäämään taas oriin omaa tasoa ja äijä käyttäytyy kuin se olisi pidetty esteistä erossa jo useamman vuoden, hohhoiaa... Kohta päästään taas meidän omille maastoesteille ja fiksailemaan tuonne niitylle pari yhden tähden estettä. Voi voi, kunpa olisi jo kesä! Tämä täti (tai äiti!) on alkanut myös haaveilemaan voikon kantakirjauksesta eli näyttelyissä ravailu täytyisi aloittaa asap...

    Maastoestevalmennus - kotona 5.5.2012 (valmentajana Cynoria)
"Musta pikkuori päätti leikkiä ravuria kenttäratsun sijaan ja kaahaili etupainoisena menemään, kun Karla kiskoi ohjista rystyset valkeina ja naama punaisena. Tiukasti yhteen puristettujen hampaiden välistä olin välillä kuulevinani tyytymätöntä mutinaa ja manailua, jotain sellaista, kuin "prrrkeleen kaakki, yritä nyt käyttäytyä". Siispä ennen hyppyjä laitoinkin ratsukon tekemään siirtymisiä, siirtymisiä ja vielä kerran siirtymisiä. Tarkoituksena oli, ettei Voitto ehdi edes miettiä kiihdyttämistä, kun se jo siirrettiinkin toiseen askellajiin. Kun vihdoin näytti siltä, että orilta alkoi löytyä suu, eikä Karla enää näyttänyt siltä kuin yrittäisi pysäyttää veturia käsivoimin, voitiin aloittaa hyppääminen. Jo heti ensimmäisellä esteellä (joka sattui olemaan kanto), Voitto näytti, mistä se on tehty. Treeni sujuikin loppujen lopuksi ihan kivasti, toki ori vähän välillä yritti kaahailla esteiden välillä ja pari hyppyä lähti turhan kaukaa, mutta ainakin ori suoritti puhtaasti jokaisen esteen vesihaudasta portaisiin. Vauhdista huolimatta ratsukon työskentely oli tarkkaa ja ori nosti jalkansa jokaisen esteen yli huolellisesti. Itse asiassa suoritus olisi näyttänyt suorastaan ammattimaiselta, ellei Karlan ajoittain valkeaksi valahtaneet kasvot olisi pilanneet muuten täydellistä vaikutelmaa... Kuten puolitosissani ratsastajalle sanoinkin, Voitto on selkeästi hevonen, joka varmaan suorittaisi maastoesteradan ilman ratsastajaa ihan puhtaasti. Ei tuo Voitto mikään huono hevonen ole!"

    Kuulumisia - kotona 2.5.2012
Voitolla piti tänään olla edessä rennohko käynti- ja ravimaasto, jonka nakitin Kassulle, Karla saisi pitää astetta vauhdittomamman päivän eilisen jälkeen... Ratsastelun sijaan löysin Kassun tarkistamassa valjaita ja kärryjen kiinnitystä ulkosalla! Itse en ole ikinä Voitolla ajanut, vaan Tomi opetti oriin ajolle sen ollessa vielä ihan junnujannu. Varoittelin Kassua, Voittohan voisi ihan hyvin olla samanlainen ratsastaessa kuin ajaessa. Alle tunnin päästä kaksikko kuitenkin palasi ehjänä - myös kärryt ehjänä! - ja sain kuulla, että tästä ponista ei olisi kyllä ravuria tullut, sen verran rennosti jolkotteli menemään!

    Maastoestevalmennus - kotona 1.5.2012 (valmentajana Vila K)
"Huh, nyt saatiin töitä kerrakseen! Alkuverryttelystä asti Voitto oli todella hankala ja se vaati pitkäjänteistä työstämistä. Karla tunsi ponin onneksi hyvin ja se saatiin verkkojen aikana vähän kevyemmäksi edestä. Aivan alkuun halusin ratsukon hyppäävän erilaisia estesarjoja, joilla pieni ori joutui vähän ryhdistäytymään ja miettimään mitä oltiinkaan tekemässä. Ei toivoakaan, Voitto paineli tuli hännän alla ja Karla roikkui tiukasti ohjissa kiinni yrittäen saada oria katsomaan jalkoihinsa. Kuin ihmeen kaupalla he selvisivät sarjoista hengissä. Siirryimme turvallisemmalle alueelle, koska Voiton hyppytyyli oli ilmeisesti hieman omaperäisempi. Teetin ratsukolla kaarevaa linjaa, jolla oli kolme estettä. Ne olivat suunnilleen 90cm korkeita. Muutamaan kertaan ori tuli liian huolimattomasti ja törmäsi keskimmäiseen esteeseen. Lopulta poni oppi läksynsä, ainakin melkein ja selvisi esteistä suhteellisen siististi. Kiittelin ratsukkoa, välillä oli mukava kun sai vähän haastetta töihin!"

    Kenttävalmennusviikonloppu - 27.-29.1.2012 Humupirtissä (valmentajana katti)
"Ensimmäisenä päivänä hyppäsimme rataa. Jokainen ratsukko hoiti itsenäisen alkuverryyttelyn ennen varsinaisia hyppyjä. Alkuun mentiin kolmen esteen sarjaa pääty-ympyrällä. Esteiden väliin tulisi yksi laukka-askel. Ensin tultiin sarja puomeina jotta saataisiin harjoitella taivutusta ja vasta sen jälkeen vähän isompina esteinä. Voitolla riitti virtaa vaikka muille jakaa ja jouduimme ottamaan useita toistoja ennen kuin tahti saatiin sopivan rauhalliseksi. Ympyrällä hyppäämisen jälkeen siirryttiin harjoittelemaan rataa. Julian ja Voiton kohdalla estekorkeudet hipoivat 105 cm. Ennen hyppäämistä kävimme selvästi läpi radan, joka oli teknisesti melko vaikea. Neuvoin erikseen jokaista ratsukkoa radan ratsastuksessa jonka jälkeen aloitettiin. Tällä kertaa Voitto oli jo paremmin hallinnassa, joten hyppääminen sujui ilman sen kummempia ongelmia. Erikoisesteetkään eivät pelottaneet Voittoa. Radan jälkeen hypättiin vielä jumppasarja, jonka viimeinen este oli Voiton kohdalla 115 cm. Muistutin vieläkin Juliaa pitämään Voiton rauhallisena ja tekemään terävän pidätteen sekä ennen sarjaa että ennen viimeistä estettä. Jumppasarjallekin päästiin - onneksi - jo suht rauhallisesti.

Seuraavana päivänä oli vuorossa kouluvalmennus. Itsenäisen alkuverryyttelyn jälkeen kaikki ottivat jalustimet pois. Jokainen ratsukko tuli vuorotellen suurelle pääty-ympyrälle ja muut valmistautuivat sillä aikaa ympyrätyöskentelyyn toisella ympyrällä. Julian kanssa harjoittelimme perusasioita laidasta laitaan. Alkuun tehtiin siirtymisiä ravissa ja sen jälkeen laukassa. Voitto ei alkuun olisi millään malttanut keskittyä, mutta loppuvaiheessa alkoi jo kuuntelemaan paremmin. Työskenneltyämme jonkin aikaa myös toiseen suuntaan, Julia pääsi takaisin toiselle ympyrälle jatkamaan itsenäistä työskentelyä. Pian aloimme harjoittelemaan pohkeenväistöjä. Harjoitukset aloitettiin käynnissä keskihalkaisijalta uralle, ja kun oli saatu yksi onnistunut väistö molempiin suuntiin jatketkettiin tehtävää ravissa. Raviväistöissä heti uralle tultua nostettiin laukka. Väistöissä Voiton keskittyminen herpaantui tämän tästä, mutta Julian sinnikäs työskentely tuotti tulosta ja nähtiin monta liidokasta väistöä. Loppuun harjoittelimme vielä vastalaukkaa kiemuralla. Vastalaukat sujuivat Voitolta hyvin, eikä Julian ratsastuksessakaan ollut paljon korjattavaa. Valmennus lopetettiin itsenäiseen loppuverryyttelyyn.

Viimeisenä päivänä oli maastoesteiden vuoro. Verryyttely hoidettiin itsenäisesti ulkokentällä. Verryyttelyn jälkeen jokainen ratsukko tuli vuorotellen maastoradalle, jossa käytiin alkuun läpi tehtävät ja mietittiin miten kunkin ratsukon tulisi niistä suoriutua. Julia ja Voitto tulivat radalle kolmansina. Osasin varautua Voiton olevan yli-innokas maastoesteillä, joten ehdotin, että aloittaisimme pysähdys - este - pysähdys-harjoituksella, jossa pysähdyttiin sekä ennen että jälkeen esteen. Julia hyppäsi ensin paria yksittäistä tukkiestettä ja lähti sen jälkeen kiertelemään rataa. Olin merkinnyt radan esteet valmiiksi, ja ratsukon tutustuessa siihen seuraava parivaljakko tulisi luokseni. Julian kierrettyä radan aloitettiin hyppääminen. Hänellä oli täysi työ pitää Voitto rauhallisena, mutta ori puksutti tasaisesti ja nopeasti esteeltä toiselle pidätteistä sen kummemmin välittämättä. Hyppäämisen jälkeen käytiin vielä laukkaamassa pellolla. Loppuverkat suoritettiin itsenäisesti maneesissa rennosti eteenalas ratsastaen. Viikonloppu meni mattyllä ja Voitolla hienosti. Orilla on mukavan näköiset liikkeet. Maastoesteillä vauhtia voisi hieman vähentää, että ratsastaja ehtisi edes jotain tajuta ennen kuin ollaan maalissa."

    Maastoestevalmennus - kotona 5.12.2011 (valmentajana alhippa)
"Olin pitämässä valmennuksia Kärmeniemessä ja viimeisenä vuorossa olikin oma kasvattini Voitto. Voiton kanssa maastoestevalmennukseen oli tulossa omistaja Julia. Olin pyytänyt ratsukkoa verryttelemään valmiiksi sileällä ja pääsimmekin saman tien lähtemään maastoesteille. Julia oli kertonut orin olevan vielä raaka ja turhankin reipas, joten päädyin valmennuksen käsittävän ihan perusesteitä. Aloitimme hyppäämisen tukkiesteellä, jolle toivoin ratsastajan tuovan orinsa mielellään rauhallisesti ja hallitusti. Kaikkea muutahan tuo oli. Voitolla oli vauhti päällä ja ratsastajan ronskitkaan pidätteet eivät tuntuneet auttavan. Esteen yli kyllä mentiin, niin ratsu kuin ratsastajakin, ja tuon esteen jälkeen meno sitten jo rauhoittuikin. Pyyrin ratsukkoa suorittamaan saman esteen pari kertaa uudelleen. Pikkuhiljaa ori tuntui hivenen hidastavan vauhtia, mutta aika reippasta meno siltikin oli. Vaihdoimme pienelle risuaidalle, jossa toivoin kontrolloitua hyppyä, vaikka vauhti olisikin hivenen reipas. Julia tuntui hiukan saavan oriin paremmin otetta ja hyppy olikin aika näppärä, vaikkakin vauhdikas, mutta ihan hirveä kengurunloikka se ei onneksi ollut. Sama este jälleen pariin kertaan uudelleen ja ote tuntui aina vain paranevat ratsastajalla. Vaihdoimme vielä pieneen taloesteeseen, joka tuntui sopivan viimeiseksi esteeksi hyvin. Nyt vaadin jo ratsukolta enemmän rauhallisuutta ja Julia tuntui kovasti sen eteen töitä tekevän orin selässä. Voitto vaan olisi halunnut liikkua reippaammin eteenpäin. Julia kuitenkin sai reilut pidätteensä läpi ja orin askel selkeästi hivenen hidastui ja hyppy onnistui jo lähdes mainiosti. Reilusti liikaa orihan ylöspäin vielä hyppää, mutta ainakin tämä oli ihan turvallisesti suoritettu hyppy silti. Ratsukko sai hypätä tämänkin esteen vielä pari kertaa uudelleen ja suoritus parani loppua kohden. Voitto alkoi selkeästi olemaan kaahottamisestaan jo väsynyt ja päätin lopettaa valmennuksen. Annoin Julian tehdä vapaan loppuverryttelyn ravissa niittyaukealla, minkä jälkeen kävelimme takaisin tallille. Kehuin Julian yritteliäisyyttä ja päättäväisyyttä selässä, vaikka ori selkeästi toisinaan viisveisaa ratsastajan olemassaolosta. Voitosta positiivista sanottavaa on ainakin yritteliäisyys ja orissa selkeästi on kyllä kapasiteettia valittuun lajiin. Kuitenkin oria on saatava rauhoittumaan, jotta maastoesteiden hyppääminen olisi turvallista. Kehoitin ratsukkoa tekemään paljon hyppyharjoituksia kentällä, esimerkiksi koivunrunkoja puomeina käyttäen. Eli hieman hämäten rataesteillä maastoesteiden näköiseksi. Tietysti orin luulisi rauhoittuvan, kun vähän vanhemmaksi kasvaa. Maastoesteilläkin orin kanssa tulisi pysytellä turvallisesti helpommissa ja hivenen pienemmissä esteissä, ennen kuin Voitto selkeästi rauhoittuu ja on paremmin kontrollissa."