Rentun Pääskynen

"Pääskynen"
VH11-018-0955
hprn suomenhevostamma 150cm
s. 9.5.2011 (k. 29.11.2013) 4v. 30.9.2011
om. VRL-00816 (kasv. Rentun suomenhevostalli)

24 + 38 + 28 + 36 = 126 = YLA2 (lokakuu 2013)
18 + 40 + 12 + 10 = 80 = KERJ-II (heinäkuu 2013)
11 + 22 + 20 + 20 + 8 = 81 = SLA-II (huhtikuu 2013)

Vaikka Pääskysen ostettuani olinkin jo neljän hevosen omistaja, niin on se silti tavallaan mun eka ikioma hevonen. Ja se näkyy.

Jotenkin pienestä pitäen todella reppanamainen tamma tuli meille vuotiaana. Pääskysessä oli jotain samaa kuin niissä puoliverisissäkin, joilla menin Briteissä - se on ahkera työntekijä, lennokas ratsu ja vähän huonoista hermoistaan huolimatta loppujen lopuksi ihan hyvä kisapelikin. Tamma ujostelee hieman kaikkea, mutta luottaa kuitenkin muhun niin paljon, että hyppäisi varmaan tulirenkaankin läpi jos vain pyytäisin. Muutenkin se tuntuu yrittävän aina, antaen ainakin 110 prosenttia itsestään peliin. Herkkä se on, ja välillä tuntuu kuin koko hevonen toimisi ajatuksen voimalla. Ehkä se toimiikin, mistäpä minä tietäisin.

Kaikesta reppanamaisuudeen ja toimii-kuin-ihmisen-mielimäisyydestään huolimatta Pääskynen ei ole lainkaan tylsä hevoseksi, ei missään nimessä. Päinvastoin, se on ehdottomasti yksi mielenkiintoisimpia hevosia - aarre, kultahippunen katinkullan joukossa. Toki se on hieman arka ja ujo, mutta sen sisimmässä piilee ainakin San Fransiscon kokoinen sydän ja pienen leijonan rohkeus. Kaikkea tuota saa vain aina vähän kaivella.

Ujoudestaan huolimatta hopearuunikkomme on tavattoman utelias. Sitä kiinnosta ihan kaikki. Varsinkin kesäisin sen keskittymiskyky herpaantuu nopeasti jos näköpiiriin eksyy perhosia tai lintuja, joiden meiningin seurailu on huomattavasti mielenkiintoisempaa kuin ratsastajan kuuntelu. Pääskynen ei kuulu niihin hevosiin, jotka nuokkuvat kesäkuumalla puoliunessa silloin tällöin häntäänsä heilauttaen tai jalkaansa nostaen hätistelläkseen öttiäisiä. Ei, tammalla on suorastaan ongelmia pysyä paikoillaan - se mielellään etsii jotain uutta ja kiintoisaa, tutkii jokaisen nurkan uudelleen ja uudelleen tai vaihtoehtoisesti asettuu jonnekin mukavaan paikkaan ja seurailee sieltä tallipihan tapahtumia välillä jutustellen itsekseen. Lisäksi Pääskynen on todella sosiaalinen! Se mielellään juttelee ja osoittaa kiintymystä niin kaksi- kuin nelijalkaisiinkin ystäviin aina koirat mukaan lukien. Hoitaminenkin menee jo vähän huvittavan puolelle kun tamma jaksaa seurata kuin hai laivaa. Kaikesta hössötyksestään huolimatta Pääskynen on kuitenkin kerrassaan ihana hoidettava - se arvostaa puunaamista ja nauttii täysin siemauksin ihan kaikesta huomiosta mitä se saa. Lisäksi se palkitsee ihmisenä mielellään olemalla oikein hellyyttävä halihevonen ja meinaa siinä itselläkin tulla itku silmään kun tamma vilpitöntä kiintymystään osoittaa tunkemalla kainaloon vaikka väkisinkin. Sen mielestä mamman kainalon alla on turvallisinta olla. Kyllä, Pääskynen on yksi elämäni hevosista, se on varma.

Periaatteessa Pääskynen olisi voinut olla massiivinen virheostos. Sehän pelkäsi aluksi kuollakseen maastoesteitä, varsinkin suuria tukkeja ja laineilevaa vettä. Se ei missään nimessä suostunut ylittämään hautaa, vaan teki äkkijarrutuksen ja nousi välittömästi pystyyn. Kouluradalla se oli kuin unelma, mutta askeliensa lennokkuuden puolesta kouluratsastuksesta ei olisi saanut uraa tehtyä. Esteradalla taas meno oli vähän liian varmistelevaa, Pääskynen kun ei osannut heittäytyä itseään kilpailun vauhdikkuuden vietäville. Mutta silti ahkerasta rampattiin koulu- ja estekilpailuissa sekä maastoestevalmennuksissa toivoen, että me saadaan tästä vielä kenttähevonen. Ja niin me saatiinkin. En tiedä johtuiko kenttähevoistuminen siitä kaikesta treenistä vai niistä kaikista porkkanoista, jotka salaa Tomin iltaruokinnan jälkeen kävin lappamassa tamman ruokakippoon, mutta jotain alkoi tapahtua.

Mikään petohan se ei edelleenkään kilpakentillä ole, mutta ihan tarpeeksi hyvä noustakseen sijoituksille silloin tällöin. Riippuu paljon ratsastajan tsempistä ja fiiliksestä: mitä iloisempia ja riemukkaampia ollaan, sitä enemmän Pääskynen uskaltaa irroitella. Esteet se ylittää lähes poikkeuksetta nollilla, varmistellen hyppynsä huolella ja laukaten tasaisesti hyytymättä tiukempiinkin mutkiin. Jos jotain virhepisteitä tulee niin kyseessä on ajanylitys. Neiti ottaa helposti nokkiinsa jos sitä yrittää usuttaa mielipuolisen nopeaan suoritukseen - ei, Pääskynen ei ole uusintahevosia. Tasaisuus nousee valttikortiksi kouluaitojen, joita tamma pelkäsi aluksi kuollakseen, sisällä kun se pakertaa koko ohjelman läpi samassa muodossa ja ratsastajan määräämässä temmossa. Jos Pääskyselle olisi suotu vain yhtään lennokkaampia askellajeja niin meidän päälajina olisi varmasti kouluratsastus!

Maastoesteillä Pääskynen jatkaa varmistelua, mutta on yllättävän rohkea. Vaikka nykyään luulisi kaikkien perinteiden tukkien ja talojen jo muodostuneen rutiiniksi, niin yhä tuo jaksaa tehdä antilooppiloikkia ja mennä veteen iik-vettä-omg -fiiliksellä. Nykyään siitä kuitenkin huomaa, että maastoesteet rulaa. Pääskynen oli aluksi niin tavattoman ujo! Ensimmäisissä maastoestevalmennuksissa korvat pyörivät kuin propellit kun ei oikein uskallettu pitää niitä hörössä, mutta ei kyllä oikein oltaisi haluttu kuunnella ratsastajaakaan koko ajan. Nykyään tamma painaa korvat tötteröllä menemään ja uskaltaa laukkasuoralla jopa päästellä!

Sukutiedot


Pyry-Hermanni Riivinrauta Raastinrauta
Eilis
Lumikuiske Kaapuritari
Tuisketar
Ainomieli Pyöveli Kuolon Henkäys
Yksinäinen Pisara
Kuuratar Tornado
Kuuran Tiuku

Pääskynen on isälinjasta Pyryn Hermanni - Riivinrauta - Raastinrauta. Pyryn Hermanni on erittäin vakuuttava yleisratsu, joka pelittää niin esteillä kuin koulussakin. Sijoituksia se on kahminut erityisesti esteiltä. Omistaja kuvailee oriin olevan esteradalla kuin tulta ja tappuraa sekä vaikeasti hallittava, mutta tämä kaveri hyppää mistä vain miten päin tahansa. Pyry on ihan erilainen kuin Pääskynen - ori menettää hermonsa nopeasti ja saattaa vetää sellaista pukkilaukkaa että...

Pyryn isä Riivinrauta on luonteeltaan hyvin rehvasteleva ori, joka on miesten tapaan aina uhoamassa muille. Ori onkin varsinainen riesa kun se on saanut päähänsä ottaa erää viereisessä tarhassa olevan naapurin kanssa. Selästä käsin ori on kuitenkin lahjakas ja hyvä kenttäratsu. Riivinrauta kilpaili parhaat päivänsä kenttäratsastuksen parissa useasti sijoittuen. Ori periytti myös tätä ominaisuutta varsoilleen, joten orilta löytyy kahdeksan varsaa.

Raastinrauta eli Rasse on reipas ratsu, joka kilpaili nuorempana paljon esteratsastuksen parissa. Ori joutui kuitenkin onnettomuuteen, jonka seurauksena se ei voinut enää hyppiä esteitä. Rasse pääsi viettämään seurahevosen elämää maalle, jossa se on saanut kuntouttaa jalkaansa rennolla liikunnalla. Ori onkin reipastunut ja se toimii maastohevosena nuorempien ratsastajien kanssa.

Eilis eli Elli on Pääskysen isänisänemä. Elli on luonteeltaan hyvin tammamainen ja räväkkä persoona. Tamma kaipaa rajoja ja rakkautta, mutta se osaa kyllä löytää mistä aita on matalin. Ratsastaessa Elli on helposti kuumuva ja vaatii paljon apuja, ettei pääse karkaamaan käsistä. Vaativuudesta huolimatta tamma on kilpaillut hyvin este- sekä kouluratsastuskilpailuissa menestyksekkäästi.

Isänemä Lumikuiske on rautias suomenhevostamma. Tamma kilpailee ahkerasti kilpakentillä, erityisesti kouluratsastukseen painottuneena. Lumikuiske on hyvin rauhallinen tamma, jonka kanssa työskentely on helppoa. Tamma on herkkä avuille, mutta korjaa myös ratsastajan tekemiä virheitä. Lumikuiskeelta löytyy taidot moneen lajiin.

Isänemänisä Kaapuritari on ilkikurinen ja hieman hankala kilparatsu, joka on painottunut kenttäratsastukseen. Ori kilpaili parhaat kilpailuvuotensa ansiokkaasti sijoittuen monesti. Luonteeltaan ori on hankalamman puoleinen ja vaatii osaavan ratsastajan. Ennen uran jälkeläistä ruunausta, Kaapuritari sai neljä varsaa.

Tuisketar eli Lumikuiskeen emä on luonteeltaan touhottaja ja menevää tyyppiä. Tammalla on isot ja lennokkaat askeleet, jotka ovat tarjonneet tammalle hyvän uran esteratsastuksessa. Tuisketar sai kilpailu-uran jälkeen kolme varsaa, jotka ovat emänsä tavoin kilpailleet menestyksekkäästi omissa lajeissaan.

Pääskysen emä on Ainomieli, yksi hienoimmista suomenhevosista, joita tiedän. Sillä ei ehkä ole vielä paljoakaan meriittiä eikä kovin kuuluisa sukukaan, mutta sillä on ulkonäköä ja sillä on luonnetta. Omistaja kuvailee sitä kolmen ärrän hevosena - rauhallinen, rehti ja reipas. Sellainen hyvän ja tervepäisen suomenhevosen kuuluukin olla. Ainossa silmä lepää, se on kerrassaan kaunis punaruunikko tähtipää. Vaiko katkopiirtopää, ota nyt tammasta selvää. Puk on ahkerasti panostanut Ainolla vähän kaikkeen, ja tammalta löytyykin lukuisia sijoituksia. Eniten menestystä on kerätty rata- ja maastoesteiltä sekä kouluratsastuksesta. Tästä tammasta ei voi siis odottaa muuta kuin loistavaa kenttävarsaa!

Ainon isä ei ole tavallista suomenhevospulliaista erikoisempi tapaus. Pyövelillä olisi potentiaalia etenkin kouluratsastuksessa, mutta omistajalla ei riittänyt mielenkiinto kouluttaa ruunikkoa pidemmälle. Niinpä oripojalla sitten kilpailtiin vähän missä sattuu ja ihan mukavasti Pyöveli napsi ruusukkeita. Hieno ratsu siitä tuli, emänsä Yksinäisen Pisaran tavoin tarkka ja reipas kaveri. Ainon lisäksi Pyövelillä on vain kaksi muuta jälkeläistä, mikä on melko vähän kun vertaa Pyövelin isään, Kuolon Henkäys –oriin, jolla on peräti 20 jälkeläistä!

Emän puolelta on saatu aimo annos herkkyyttä ja kuuliaisuutta. Emä Kuuratar ajateltiin ensin laittaa ratsastuskouluratsuksi, mutta myöhemmin todettiin tamman olevan aivan liian herkkä ratsastustuntilaisten käsiteltäväksi, ja se siirtyi täysipäiväiseksi kilpahevoseksi. Omistajansa kanssa kuumaluontoinen Kuuratar menestyi niin koulussa kuin esteilläkin! Tammalla on kehuttu olevan mahtavat kisahermot kuten isällään Tornadolla aikoinaan. Huhutaan myös sen olevan ratsastettavuudeltaan harvinaisen hankala ja kipakka, mutta ainakin sen kaksi varsaa ovat oikein kelpoja käytökseltään. Itsepäisyys on varmastikin peritty emältä, Kuuran Tiuku -tammalta.

Jälkeläiset

t. Kärmeniemen Arizona (i. Milkan Kanervo)
prt suomenhevostamma 162cm, s. 3.9.2013

o. Kärmeniemen Räyskä (i. Taikakuun Reima)
rt suomenhevosri 156cm, s. 20.8.2012

t. Kärmeniemen Pikkusirri (i. Kärmeniemen Rasmus)
trt suomenhevostamma 151cm, s. 1.6.2012

t. Kärmeniemen Varpunen (i. Kärmeniemen Rasmus)
rrt suomenhevostamma 160cm, s. 1.5.2012

t. Kärmeniemen Welhotar (i. Welho KISS)
tprt suomenhevostamma 149cm, s. 12.1.2012

o. Kärmeniemen Kingi (i. Koston Julius)
rt suomenhevosori 154cm, s. 27.12.2011

Kilpailut & kuulumiset

KERJ-SIJOITUKSET (43 kpl)
kilpailee tasolla CIC1 (ennen muutosta CCI/CIC1)

20.03.13 helppo: 1/3 (KERJ Cup, tarinaluokka)
24.02.12 CCI/CIC1: 2/40
11.02.12 CCI/CIC1: 3/39
30.01.12 CCI/CIC1: 5/30
25.01.12 CCI/CIC1: 7/50
23.01.12 CCI/CIC1: 7/50
22.01.12 CCI/CIC1: 6/50
12.01.12 CCI/CIC1: 3/40
11.01.12 CCI/CIC1: 2/30
19.12.11 CCI/CIC1: 4/50
30.11.11 CCI/CIC1: 1/40
29.11.11 CCI/CIC1: 3/40
27.11.11 CCI/CIC1: 6/40
26.11.11 CCI/CIC1: 2/40
22.11.11 CCI/CIC1: 3/30
14.11.11 CCI/CIC1: 4/40
13.11.11 CCI/CIC1:: 2/40
28.10.11 CCI/CIC1: 2/49
23.10.11 CCI/CIC1: 2/40
22.10.11 CCI/CIC1: 4/42
21.10.11 CCI/CIC1: 4/29
07.10.11 CCI/CIC1: 1/30
15.09.11 CCI/CIC1: 3/16
15.09.11 CCI/CIC1: 4/37
12.09.11 CCI/CIC1: 4/16
02.09.11 CCI/CIC1: 5/40
28.08.11 helppo luokka: 5/30
04.08.11 CCI/CIC1: 1/30
30.07.11 CCI/CIC1: 5/26
29.07.11 helppo luokka: 2/22
28.07.11 CCI/CIC1: 1/30
29.07.11 CCI/CIC1: 6/41
27.07.11 helppo luokka: 3/22
30.06.11 CCI/CIC1: 4/20
28.06.11 CCI/CIC1: 2/12
28.06.11 CCI/CIC1: 4/20
27.06.11 CCI/CIC1: 2/12
18.06.11 CCI/CIC1: 2/13
10.06.11 CCI/CIC1: 1/30
17.06.11 CCI/CIC1: 3/50
29.05.11 CCI/CIC1: 5/30
28.05.11 CCI/CIC1: 2/30
27.05.11 CCI/CIC1: 3/30

MUUT SIJOITUKSET (32 kpl)
kilpailee tasolla heA/110cm

24.11.11 MEJ 100 cm: 2/19

02.11.11 VSHK 110 cm: 1/9
14.10.11 VSHK 110 cm: 2/16
14.10.11 VSHK 90 cm: 1/18
14.10.11 VSHK 90 cm: 3/18
14.09.11 VSHK CCI/CIC1: 1/6
11.09.11 VSHK 110 cm: 4/22
03.09.11 VSHK 110 cm: 3/40
02.09.11 VSHK 110 cm: 3/16
01.09.11 VSHK 100 cm: 6/40

15.11.11 ERJ 100 cm: 2/30
12.11.11 ERJ 90 cm: 2/30
11.11.11 ERJ 110 cm: 2/40
11.11.11 ERJ 110 cm: 5/40
10.11.11 ERJ 110 cm: 2/40

02.11.11 KRJ helppo A: 4/40 (87.482%)
11.10.11 KRJ helppo A: 2/29 (77.931%)

06.10.11 helppo A: 4/17
29.09.11 helppo A: 6/120
22.09.11 helppo A: 3/120
19.09.11 helppo B: 4/109
15.09.11 helppo A: 10/120
14.09.11 helppo A: 1/65
11.09.11 helppo A: 11/120
10.09.11 helppo A: 2/65
10.09.11 helppo B: 6/109
05.09.11 helppo A: 7/120
03.09.11 helppo B: 4/109
02.09.11 helppo B: 10/109
01.09.11 helppo A: 9/114
28.08.11 helppo A: 6/53 86.101%

    KERJ Cup, helppo luokka - Taikakuussa 30.5.2013
En muista ooks ikinä ees ollu kiittämisen arvonen mut muistuta et heitän sua täl kultapokaalilla ja tarjoon bissen (huom YHEN bissen) paikallisessa perjantaina! (tekstiviesti valmentajalle)

    Kuulumisia - 1.5.2013
Vapun lisäksi meillä juhlistettiin suomenhevosten laatuarvostelun sekä varsa-arvioinnin tuloksia. Mukana SLA-tilaisuudessa oli Pääskynen ja varsojen arviointitilaisuudessa Väinö, Varpunen ja Veera. Menestys oli hienoa! Pääskynen sai yhteensä 81 pistettä jääden näin ollen vain yhdeksän pisteen päähän ykköspalkinnosta. Rakenteesta tuomarit antoivat yhteensä 11 pistettä, kirjallisen lausunnon kuuluessa seuraavasti: Ok tyypit ja hyvät leimat (3p); pieni pää, lyhyt kapea kaula, jyrkähköt lavat (3p); takakorkea runko, olematon säkä, jyrkästi laskeva lautanen (2p); melko hyvät jalka-asennot (3p). Luonteesta tamma sai hienot 22 pistettä (max. 25p) ja suvusta 20 pistettä (max. 25p). Kilpailumenestyksestä meidän kisakonkarimme saikin täydet 20 pistettä! Joten tyytyväisiä ollaan! Nyt lähdetään hyvillä mielin vielä kenttälaattareista hakemaan kakkospalkintoa!

    KERJ Cup, helppo luokka - Taikakuussa 30.4.2013
"Hieno homma lähteä uudella hevosautolla traileri perässä roikkuen matkaan kohti Taikakuuta ja huomata puolivälissä matkaa, että aamun kiireisen lähdön johdosta on unohdettu Väinön ja Surkun satulavyöt, Varpusen geeliromaani ja Hurjan suojat. Traikku jätettiin ensimmäisen huoltsikan pihaan ja Tomi jäi sinne kolmea heppaa kaitsemaan kun meikä kiiti hevosautolla takaisin Karlan kanssa niin kovaa, että poniinit olivat varmasti ihan mukkelismakkelis takana. Kamat matkaan ja takaisin samaa kiitoa.

Kisapaikalla oltiin auttamatta liian myöhässä ja sama myöhästely jatkui aina maastoesteradalle asti. Syötiin kaikessa rauhassa eväitä kun Karla tuli rääkymään, että nyt pitäs päästä selkään, ei ole kävellyt rataa ja eka meni jo. Paniikkihysteria levisi itse kuhunkin ja Karla vain sähläsi maastoverkassa kun yritti samalla kuikulla muiden rataa. Tuttuhan Taikakuun maastoesterata-alue oli kaikille, myös hevosille, eikä Karlan alla korskuva Pääskynen tuntunut ottavan yhtään niin pahaa stressiä kuin sen ratsastaja – eihän sinne nyt kukaan voisi eksyä.

Tytöt asettautuivat lähtökarsinaan ja lyllersin siihen vielä antamaan viimeisen neuvon kun liputtaja oli menossa kutosen ja vitosen kohdalla lähtölaskennassa: "Anna Pääskysen mennä ja oo luova?" Karla ei näyttänyt kamalan iloiselta tähän ratkaisuun. Radalla ne kuitenkin lähtivät hirveetä kiitoa.

Lopulta saatiin kaksikko taas näkyville ensimmäisten itsestään selvien esteiden perässä tulevan metsäosuuden jälkeen. Banketti suoritettiin hienosti, mutta sitten oltiinkin vähän hukassa. Aukealla oli arviolta kymmenen estettä, joista kaikki eivät edes kuuluneet rataan, joten Karla ratkaisi asian järkeilemällä: pingotaan laukkaa kuin oltaisiin Kentuckyn laukkaradan takasuoralla ja käydään tsiigamassa jokaisen esteen numero.

No, tulihan sieltä ihan hyvä suoritus loppujen lopuksi, mitä nyt volteista tuli vähän virhepisteitä..."

    Kuulumisia - 14.4.2013
Alkaa näyttää jo keväältä! Meidän kenttä on hienosti heittänyt vedet menemään ja alkaa olla jo täydessä loistossaan. Pääskysellekin vaihdettiin jo kesäpopot, eli nurmihokkireikäiset kenkulit, jalkaan ja kevättä on rinnassa itse kullakin. Tuntuu, ettei koulutreeneistä tule yhtään mitään! Esteiden osalla ollaan päästy jo hyppäämään taas Pääskysen omaa tasoa ja mummo käyttäytyy kuin se olisi pidetty esteistä erossa jo useamman vuoden... Kohta päästään taas meidän omille maastoesteille ja fiksailemaan tuonne niitylle pari yhden tähden estettä. Voi voi, kunpa olisi jo kesä! Pääskynenkin on ilmoitettu nyt suomenhevosten laatuarvosteluun, innolla odottelemme tilaisuutta! Lisäksi olisi tarkoitus kilpailla vielä vähän kenttäratsastuksessa ja käydä uudelleen KERJ-laatuarvostelussa, josko saisimme korotettua kakkospalkintoon.

    KERJ Cup, helppo luokka - Taikakuussa 20.3.2012

"Voiiiiiiiiiii vitt—alis."

Ehdin juuri ja juuri muuttaa sanani vähän turvallisempaan vaihtoehtoon seuratessani Karlan ja Pääskysen hurjaa kiitoa Taikakuun maastoesteradalla. Pari ensimmäistä estettä meni kuin vettä vaan ja sitten kaksikko katosikin yleisön näkyvistä. Siististi ravissa tultiin taas näkyville, kohti tukkia, ja siitäpä meidän teräsmummo innostui. Tomin käsi omassa kädessäni alkoi varmasti tehdä hidasta kuolemaa, sen verran puristusvoimaa meikäläisen pienestä kätösestä löytyi kun Pääskynen nosti oikein pirtsakasti laukan ja sai Karlan horjahtamaan pahasti. Jalustimethan siltä lensi ja sitkeä tytteli roikkui oikein tukevasti vasemmalla kyljellä Pääskysen luonteensa vastaisesti painoi vain menemään ratsastajastaan viis veisaten.

"Ehkä mummolla pitäis hypätä maastoesteitä useemmin", Tomi mutisi mun korvaani. Nyökyttelin hitaasti ja olin jo valmis usuttamaan miehen Karlan luo kun tuo tömähtäisi tukin päälle, mutta ei, siellä se roikkui. Pari valokuvaajaa tuijotti hyppyä suu auki ja jouduin usuttamaan niitä Tomin ohi ottamaan kuvia – näillähän tultaisiin muistuttamaan Karlaa vielä monta vuotta, ei sitä moni onnistu melkein tippumaan Pääskysen kyydistä. Tukki ylitettiin todella rumasti, mutta onneksi oli into piukeana oleva, tavattoman tasaisesti ja kiltisti hyppäävä hevonen.

"Uskallaki tippuu!!" rääkäisin äkkiarvaamatta niin kovaa kuin keuhkoista läpi Karlalle, joka hinasi itseään takaisin keskelle satulaa laukatessaan yleisön ohi kohti seuraavia esteitä. Brunette heilautti pikaisesti keskisormea yleisön suuntaan ja sai sitten itsensä takaisin inhimillisen näköiseen ratsastusasentoon. Onneksi oltiin vähän käyty kuntosalilla joskus yhdessä, oli jotain käsivoimia tytsyllä jäljellä. Tomi hieroi korvaansa ja mutisi jotain "pikkuhiljaa kipuisasta kädestä" kun kiskoin tätä kohti seuraavaa paikkaa, josta näkisi parhaiten vesiesteen.

"Mieti, kesällä painetaan täällä kuules lastenrattaiden kanssa", selitin samalla miehekkeelleni ja mietin parasta reittiä joidenkin hienojen vaunujen kanssa kuljettavaksi.
"Niin sä painelet. Mä kisaan, muistatko", Tomi vastasi ja kulki kiltisti perässä kuunnelleen hormonihöpinöitäni.
"Aivan. No sä oot kyllä aika huono näissä maastoestejutuissa, heti kun mun synnytysvammat toipuu niin hyppään kyllä takasin selkään ja sä pääset työnteleen vaunuja", totesin hetken miettimistuokion jälkeen. Aivan, Tomihan oli juuri tullut radalta Varpusen kanssa. Sain vastaukseksi suukon poskelle ja kommentin siitä, kuinka olen aina yhtä ihana. Jäätiin sopivasti hengailemaan vesiesteen seudulle aidalle kertyneen yleisön taakse. Olisin varmasti kinunnut päästä reppuselkään ilman jo järisyttävää raskausmassuani, joten tällä kertaa tyydyin ihan vain varvisteluun Tomin varpailla.

Karla viiletti hopearuunikkomme kyydissä hurjaa kiitoa kohti vesiestettä. Ihan varmasti tyttö tiesi, mitä tuleman piti. Silti se ei ollut kalastellut jalustimiaan jalkoihinsa tai yrittänyt ottaa tammaa vaikkapa raviin. Ehei, sieltä se tulla päristeli hymy kasvoilla ja puna poskilla täyttä laukkaa suoraan veteen. Pääskynen teki tavanomaisen omg-vettä-apua-jee –loikkansa rannalta veteen, saaden Karlan horjahtamaan ensin satulan takakaarelle ja sitten tamman kaulalle. Risueste lähestyi vallan nopeasti veden loppupäässä ja Pääskynen harppoi halki (itse luomansa) aallokon kuin keinuhevonen – vuorotellen nousi etupää, vuorotellen takapää.

"Pysy kyydissä!!" rääkäisin jälleen ja hypin tasajalkaa punkien yleisön läpi seuraamaan risuesteen ylitystä. Lähestyminen oli huono, suorastaan niin säälittävä, että jos olisin saanut sen videolla niin olisin varmasti matkannut ympäri Suomea pitämässä maastoesteklinikoita ja näyttämättä kyseistä videota kaikille ajatusmallilla ”ei näin”. Luonnollisesti seuraavassa kohtauksessa meillä oli risuihin kuin henkensä edestä takertunut Karla ja innokkaasti kohti edessä siintävää taloestettä laukkaava Pääskynen. Muutama metri ennen estettä tamma alkoi kuitenkin jarruttelemaan ja siitä näki, kuinka sen aivot raksuttivat. Tamma pysähtyi laukasta kuin seinään, kääntyi ympäri ja pörisi hieman. Puikahdin aidan ali ja harpoin risuaidan luo toimihenkilön rynnätessä paikalle toisesta suuntaa. Siinä vaiheessa Pääskynenkin katsoi parhaaksi tulla paikalle ihmettelemään tytön ilmalentoa. Se pukkasi mua kevyesti kylkeen ja luonnollisesti paijailin heppaa siinä kaikessa rauhassa kun toimihenkilö kiskoi Karlaa ylös risujen seasta.

"Ei perkeleen—" Karla ehti reippahasti aloittaa, kunnes huomasi vähän vanhemman naishenkilön toruvan katseen, ja vaihtoi sanansa lennosta "—voi vee äm pee, näin ei oo ikinä käyny!!" tyttö ehti lopettaa hurjasti alkaneen raivokohtauksensa lyhyeen käyttämättä Kärmeniemessä syntynyttä VMP-lyhennettä, jonka sisällön jokainen varmasti tietää sydämessään.

Kovaäänisistä ilmoitettiin, että ratsukko joudutaan hylkäämään. Lohduttelin Karlaa kovasti matkalla, että ainakaan ei tippunut vesilätäkköön. Vähän tuo valitteli kankkuaan, mutta kun punttasin tytsyn meidän kusipää-Väinön selkään, niin unohtui koko kankku kun pitikin keskittyä kyydissä pysymiseen. Pääskynen saapui varikolle vähän hämmentyneenä lyhyestä maastoesteradasta, mutta näytti kyllä mussuttavan heiniään oikein itseensä tyytyväisen näköisenä silloin kun se luuli, ettei kukaan katsonut...

    Maastoestevalmennus - kotona 1.5.2012 (valmentajana Vila K.)
"Olin ajanut pitkän matkaa valmentamaan Kärmeniemen hevosia. Suomenhevoset olivat maastoestevalmennuksten tarpeessa. Ensimmäisenä vuorossa oli Pääskynen. Kiinnostavan värinen tamma vaikutti ensisilmäyksellä oikein mukavalta tapaukselta. Ratsukko oli lämmitellyt valmiiksi, mutta teetin heillä ensin muutamia pikkuhyppyjä tukkien yli. Pääskynen lunasti odotukseni ja käyttäytyi siististi, mutta hyppäsi silmät innosta leiskuen. Vaikeutin tehtävää melko pian, sillä ratsukko liikkui harmonisesti, eikä minulla olisi muuten ollut mitään virkaa. Löysin pellon reunasta kolme heinäpaaleista rakennettua estettä. Esteet olivat suuria ja rata melko haastava. Laskin ratsukon menemään ensimmäisen kerran ilman ohjeistusta. He suoriutuivat ihan hienosti, tein pieniä korjauksia ja voisin sanoa, että hypyt hipoivat täydellisyyttä! Seurasin tyytyväisenä Julian ja Pääskysen työskentelyä. Lopetimme siihen, olin todella tyytyväinen tähän pariin! Itsekin tyytyväinen kaksikko hoiti loppuverryttelyt maastopoluilla kävellen."

    Maastoestevalmennus - 30.1.2012 Lumivuossa (valmentajana alhippa)
"Ratsukko sai tehdä alkuverryttelyn kenttällä muutaman muun ratsukon kanssa, ennen kuin suuntasimme kohti Lumivuon maastoesterataa. Päivän harjoitusten oli tarkoitus sisältää kiinteiden perusesteiden hyppäämistä sekä veteen tutustumista. Pääskynen oli hieman aran oloinen, mutta totteli Juliaa mukisematta. Ratsastaja saikin olla tammaa kohtaan melko kannustava sillä aivan itsellään tämä hevonen ei olisi maastoesteille mennyt. Julia oli tarkka ja ohjasi tammaansa hyvin, jolloin Pääskysellä oli helppo tehtävä hypätä niin kaikkien tukkien kuin hieman massiivisempienkin esteiden ylitse. Riippuen hieman esteen sijainnista Pääskynen oli hieman epäluuloisempi tai varmempi, mutta meni aina pyydettäessä esteen yli. Julia saakin olla siis itse aina selässä tarkka, kuinka paljon tamma tarvitsee sujuvaan etenemiseen apua. Veden kanssa ratsukolla ei ollut minkäänlaisia ongelmia ja varmasti myös pienen esteen hyppääminen vedessä onnistuisi vaikka siihen ei tällä kertaa paneuduttu. Valmentajana olinkin tyytyväinen Julian kykyyn ottaa palautetta vastaan ja toteuttaa palaute käytäntöön. Ratsukko sait tehdä vapaan loppuverryttelyn vielä viimeisten ratsukoiden hypätessä tehtäviään loppuun."

    Maastoestevalmennus - kotona 29.7.2011 (valmentajana Cynoria)
"Karlalle oli kuulemma tullut hieman mutkia matkaan, eikä hän ollut ehtinyt vielä aloittaa verryttelyä. Itse asiassa tyttö oli vasta nousemassa sporttisen suomenhevostamman selkään kun saavuin paikalle. Suuntasimme heti maastoon, jossa Karla verrytteli ratsunsa kaikissa askellajeissa. Pääskynen vaikutti reippaalta ja kuuliaiselta, ja se kulki korvat hörössä tarmokkain askelin. Valitettavasti vaan sattui olemaan todella tuulinen päivä, joten puun oksat heiluivat tuulessa epäilyttävästi ja ääneni meinasi hukkua tuulen huminaan. Ensimmäiset verryttelyhypyt olivat helppoja tukki- ja lankkuesteitä. Ne sujuivat ilman kummempia kommentteja. Sitten vuorossa olikin haastavamman radan hyppääminen. Siihen kuului korkea lankkueste, pari tukkia, pituuseste, vesihauta sekä portaat alaspäin. Pari ensimmäistä hyppyä sujuivat hyvin, mutta toiselle tukille tultaessa tuuli oli yhtäkkiä alkanut yltyä ja läheisestä puusta putosi oksa suoraan esteen eteen. Pääskynen säikähti yhtäkkistä "hyökkäystä" ja loikkasi kovalla vauhdilla esteen edestä sivuun. Mitään aavistamaton ratsastaja tietenkin pyörähti hevosen kaulan yli maahan ja hevonen säntäsi laukalla tallia kohti. Karla ei onneksi loukannut itseään ja kun olimme kävelemässä tallia kohti, meitä vastaan tulikin tallin omistajatar Julia Pääskystä taluttaen. Hänen ei edes tarvinnut kysyä, mitä oli tapahtunut, ojensi vain hevosen virnistäen takaisin Karlalle, joka vastasi naiselle mutisemalla jotain yhden ratsastajan hevosesta. Jatkoimme harjoituksia, mutta koska hevonen vaikutti vielä hiukan jännittyneeltä, otimme varmuuden vuoksi muutamia helppoja hyppyjä. Lopuksi käskin vielä ottaa äskeisen tukkiesteen uudelleen sarjana (eli lankku + kaksi tukkia). Kun se sujui ihan suhteellisen hyvin, päätin lopettaa tältä päivältä ja antaa ratsukon vielä rentoutua loppuverryttelyn merkeissä."

    Maastoestevalmennus - kotona 19.6.2011 (valmentajana Filippa K)
"Pääskynen vaikutti, ainakin nimensä puolesta, hyvältä hyppääjältä. Toiveissa oli selvittää kokopitkä maastoesterata. Tamma osoittautui sopivan kuuliaiseksi tähän tarkoitukseen. Kävimme jokaisen esteen yksitellen läpi ja annoin Julialle joitakin hyödyllisiä neuvoja. Ainut ongelmakohta tuntui olevan alashyppy veteen, jonka jälkeen hevonen pääsi karkaamaan avuilta. Näillä mentäisiin. Pääskynen osoittautui nimensä arvoiseksi, eikä sen kanssa tullut ongelman ongelmaa, mitä se nyt vähän kyttäili pusikoihin muttei se häirinnyt työskentelemistä lainkaan. Kammottava vesiestekkin oli jo unohdettu. Ratsukko tuli samaisen radan muutamaan otteeseen ja lopuksi rentouduttiin naurettavan helpolla vesiesteellä. Ihan varmuuden vuoksi, ettei nyt varmasti pääsisi mitään traumoja tulemaan. Onnea ja menestystä teille, olette hyvä pari!"

    Kenttävalmennus - kotona 12.-15.5.2011 (valmentajana Sara)
"Heti valmennuksen alussa Pääskynen kulki mukavasti peränannossa. Sen liikkeestä löytyi lennokkuutta ja ratsastajan tarvitsi vain istua. Aloitimme kevyesti taivutuksilla ja siirtymisillä. Pääskynen oli heti kuuliaisena mukana, vaikka välillä se olikin hieman hitaanpuoleinen. Tamma teki kuitenkin kaiken pyydetyn ja työnteko näytti olevan helppoa. Ensimmäiset keskiravit eivät lähteneet kunnolla, vaan Pääskynen venytti askeltaan vasta lopussa. Kokoamiset olivat kuitenkin hyviä, ja ratsukon yhteistyö oli upeaa. Ratsastaja istui selässä kuin liimattu ja myötäili hyvin ratsun liikkeitä. Raviväistöt sujuivat Pääskyseltä erinomaisen hyvin, eikä sitä tarvinnut ratsastaa kovinkaan isoilla avuilla. Tamma tajusi heti pienestäkin pohkeesta mitä piti tehdä. Kun ratsukko teki käyntityöskentelyitä, Pääskynen kulki ryhdikkäästi ja jaksoi odottaa seuraavaa tehtävää. Käynnissä ratsukko teki käännöksiä takaosan ympäri. Kumpikin keskittyi hyvin, ja käännökset olivat hyviä. Laukkaan siirtyminenkin onnistui tammalta hyvin, vaikka se lähtikin hieman liian reippaasti. Kun laukassa tehtiin lisäyksiä, Pääskynen innostui hieman ja lähti liian kiivaasti. Pienten puolipidätteiden jälkeen tamma kuitenkin keskittyi taas. Laukassa tehtiin vielä väistöjä. Alkuun suomenhevonen sekosi hieman askelistaan. Kun väistöjä teki lyhyemmän pätkän, onnistui huomattavasti paremmin. Lopuksi väistöissä tamma astui hienosti ristiin, eikä rikkoja tullut ollenkaan. Viimeiseksi ratsukko pääsi tekemään laukanvaihtoja. Pääskynen teki vaihdon huolellisesti heti ratsastajan hyvän valmistelun ja avun annon jälkeen. Onnistuneiden vaihtojen jälkeen ratsukko sai aloittaa loppuverryttelyn. Pääskynen ravasi rentona pitkälle eteenalas venyttäen. Loppuraveissa ratsukko teki vielä lisäyksiä, mitkä onnistuivat heti alusta alkaen todella hyvin. Valmennuksen jälkeen tamma oli vain hieman hikinen ja sai silti kävellä pitkät loppukäynnit.

Seuraavana päivänä olikin vuorossa esteet. Hioisimme tänään hieman tekniikkaa ja lähestymistä erilaisessa temmossa. Tullessani kentälle olitte verryttelemässä. Katselin, kun teit reippaita siirtymisiä suuntaan ja toiseen. Kasasin siinä samalla 70cm jumppasarjan melko lyhyillä väleillä varustettuna, eli kuka tahansa alkeisratsastaja ei tuosta selviäisi. Annoin sinun itse arvella, miten nopeassa tempossa ja miten pitkällä askeleella sinun tulisi ratsastaa, ja ilman sen kummempia ohjeita päästin sinut radalle. Pääskynen oli hieman hätäinen, mutta puolipidätteiden ja huomattavan istunnanparannuksen avulla se rauhoittui ja alkoi odottamaan käskyjä. Muutamia kertoja sarjan jälkeen meinasi tahti mennä liian nopeaksi. Pyysin lyhentämään askelta hieman, meni ihan ok. Askeleen pidennyksessä kätesi meinasi hieman nousta, mutta laskeutui huomautuksesta. Nostin esteet sataan senttiin ja lisäsin hieman esteiden välimatkoja. Hypyt sujuivat hienosti ja Pääskynen piti huolen jaloistaan. Loppuverryttelyn suorititte itsenäisesti maastossa.

Valmennuskurssin viimeisenä päivänä mentiin tutustumaan maastoesteille. Hioisimme taas tekniikkaa ja lähestymistä - koska tämä olisi Pääskysen ensimmäinen maastoestekokeilu, ratsastettaisiin vain kahden esteen sarjaa. Lämmittelit verkkaisesti nurmialueella ja pyysin sinua hyppäämään 50cm risuesteen ihan vain kokeeksi. Meni hyvin, vaikka tamma olikin hyppäsikin melkoisen liioitellusti. Aloimme hyppäämään sarjaa, risueste 80cm ja monta tukkia päällekkäin -tyyppinen este 95cm. Pyysin sinua lyhentämään laukkaa reilusti ja menemään lyhyessä, kootussa laukassa risuesteelle ja pidentämään ennen tukkia. Ohjasi olivat hieman lyhyet, mutta toisella kerralla liian pitkät. Kerrattiin sopivaa ohjasotetta esteellä hetki, kunnes hyppäsit esteet puhtaasti ja hyvällä tuntumalla. Pyysin pidentämään laukkaa reippaasti, meni hyvin ja tamma kuunteli. Hyppäsit sarjan muutamia kertoja vapaalla tyylillä. Pääskynen oli jokseenkin hätäinen, mutta reippaat jalat sekä hyvä ohjastuntuma muutti asian. Loppuverruttelyn teitte maastossa kävellen."