Kärmeniemen Arizona



© kuvaaja ei halua nimeään mainittavan & scirlin

"AZ" VH13-018-1181, prt suomenhevostamma 162cm
3.9.2013 (15-vuotias), täyttänyt 4 vuotta 7.3.2014
omistaja vrl-00816, kasvattaja Kärmeniemi

kilpailee kenttäratsastuksessa CIC1
ko: helppo A, re: 105cm, me: 100cm

VIR MVA Ch (myönnetty elokuussa 2016)
KERJ-I (8,5 + 40 + 25 + 14 + 15 = 102,5)
SV-I (8 + 10 + 15 + 7 + 10 + 18 = 68)
KTK-II (21 + 18 + 17 + 19 = 75, tilaisuuden parhaat pisteet!)

Meidän toinen jenkkivarsa, toinen "yhdysvaltalainen" suomenhevonen. Useimmiten on helpompaa puhua jenkkineidestä kuin Arizonasta ja Alaskasta. Jos en paremmin tietäisi, voisin aivan helposti väittää niitä sisaruksiksi, jopa kaksosiksi. Arizona ja Alaska ovat erottamattomat, kuin toistensa peilikuvat. Olisihan se pitänyt tietää, että Alaskan ylienergisyys, menohalukkuus ja viheliäisyys tarttuisi viruksen lailla sen tarhakaveriin—ei mennyt kauaakaan kuin Arizonastakin tuli pikkuriiviö. Tamma on nopea liikkeistään, miltei inhimillisen huumorintajuinen ja vahingoniloinen, puhumattakaan sen tilannetajusta. Arizona tietää kyllä, että milloin voi riekkua sydämensä kyllyydestä ja näyttää kaikille kuinka tuhmia sitä osataankaan olla. Se tietää myös milloin on kannattavinta olla ihan hissukseen mamman selän takana ja auttaa laskeskelemaan niitä harmaita hiuksia, jotka neiti itse on todennäköisimmin aiheuttanut.

Pääskysen iltatähdeksi jäänyt Arizona näyttää helposti ulkopuolisen silmään olevan emänsä irvikuva—ulkokuoreltaan se on punarautias (ehkä aavistuksen hopeaan taittava jos ei ota silmää kunnolla käteen), ja rakenteeltaan selkeästi jämäkämpi. Mutta luonteen saralla näissä kahdessa on paljon samaa. Tytär ei ehkä jätä ulkopuoliselle kovin hienoa vaikutelmaa, mutta sisimmissään se on samanlainen leijonamieli kuin emänsäkin. Hurjasti rohkeutta ja suuri sydän täynnä puhtainta kultaa.

AZ on tavattoman sosiaalinen ja ihmisrakas, mutta se myös rakastaa kokeille rajojaan. Sinänsä se käyttäytyy pääpiirteittäin ihan mutkattomasti kaikissa tilanteissa, mutta sille on auttamatta jäänyt päälle sellainen uteliaan uhmaikäisen vaihe. Oppinsa tamma on selkeästi saanut Alaskalta—samanlaista pierupukkirallia vedetään tarhassa ja irtojuoksuttaessa—mutta ihan täysin vanhempi neiti ei ole tätä nuorempaa turmellut. Kaverukset tarhaavat yhdessä, ja yleensä Arizona on se, joka tulee kyllä vastaan ja on aina valmis tulemaan sisälle, mutta murtuu sitten sosiaalisten paineiden alla ja pistelee Alaskan perässä kohti tarhan kauimmaista nurkkaa. Yksin ollessaan tamma tosiaan on mitä mutkattomin ja sen kanssa varmasti pärjäisi yksin esimerkiksi kisapaikalla: hoitaessa tämä ei suotta hötkyile, varustus on helppo homma ja selkäänkin pääsee ilman vippaskonsteja. Lastatakin voi yksin—Arizona nimittäin kävelee suoraan koppiin vaikka ilman taluttajaa!

Arizona on alusta loppuun ihan itse koulittu tamma, joten vuosien varrella kaikki sen nappulat on opittu tuntemaan. Suuren kokonsa ansiosta sillä on myös näyttävät liikkeet eikä niitä tarvitse edes kaivella esiin. Vandaalitarhakaveristaan huolimatta AZ ei ikinä oppinut, että jos ratsastaja ei tee mitään niin voi myös vain laahustella menemään—tamma rakastaa liikkumista ihan mielettömästi ja esimerkiksi välikäyntien aikana se vain puhisee ja pörisee kun ei millään malttaisi vain talsia pitkin ohjin. Rautiaan liike on enemmän ylös- kuin eteenpäin suuntautuvaa, mutta onneksi pitkät ja suuret askeleet korvaavat vauhdin puutteen. Esteradalla ollaan helposti pitkällä laukalla ennen muita maalissa. Olettaen siis, että on saanut Arizonan kääntymään radalla... Ulkona ja isoissa halleissa olevat radat käyvät parhaiten Arizonan tyyliin—pitkät suorat linjat ja suhteutetut välit ovat tammalle helppo nakki, mutta pennin päällä kääntyminen taas tuottaa paljon ongelmia. Kyllähän AZ hyppää ihan mistä tahansa paikasta vaikka vinossa—ponnistusvoimasta ei ole tamman esteura kiinni— koska se on niin tavattoman lojaali ratsastajalleen ja antaa anteeksi monet virheet. Joskus Arizona pysyy hienosti puomeista irti, joskus rysäytetään esteen sekaan ihan tyylillä. Arizonalle tärkeintä ei ole tyyli, vaan se, että mennään eteenpäin—ja se on kenttähevoselle arvokas ominaisuus.

Ensimmäisiä maastoesteitä päästiin kokeilemaan jo vuotiaana. Muistan olleeni Pääskysen kanssa rennolla maastolla—siinä vaiheessa vanhalla tammalla ei enää treenattu, kunhan mielenvirkistyksesti ratsasteltiin muuten aktiivisesti—ja tytär Arizona oli käsihevosena liinan päässä. Jolkoteltiin jo kotia kohti meidän avoimella niityllä ja Tomi oli juuri vähän aika sitten saanut paloiteltua pikkutukit. Nehän olivat sitten jääneet epämääräiseen riviin keskelle kulkureittiä. Arizona reippaana pikkuneitinä innostui kun kenttäkonkari Pääskynen hörisi korvat hörössä uusille esteille, ja niinpä me kaksi ylpeää äitiä jäätiin katselemaan kun nuorikko ravasi reippaana tutkailemaan tukkeja ja kokeilemaan, että pääsisikö niistä yli. Pääsihän niistä, pari kertaa pikkurautias veti nenilleen kun ihan ei ollut homma vielä hanskassa.

Samanlainen Arizona on vieläkin—rohkeasti vaaraa kohti vain! Jo valmiiksi iso laukka muuttuu vielä isommaksi, ja monet tamman pitkät laukkasuorat todistaneet vertaavatkin tätä täysverisiin. Esteetkään eivät haittaa menoa sitten yhtään—kun on jo naperona käynyt popsimassa vähän risuaitaa, yrittänyt kiivetä pöydän päälle, rampannut portaita vähän joka suuntaan, käynyt haudassa ja yrittänyt uida vesiesteessä niin siinä vaiheessa ei juuri mikään jaksa enää pelottaa. Ylöshypyt ovat oikeastaan ainoa asia, joita saa vähän jännätä—niillä ei iso laukka enää auta jos vauhti on liian hidas...

Milkan Kanervo
KERJ-I KTK-II SLA-I* YLA1 SV-II
Kullervo
KERJ-II KTK-III
Aapeli
Kukkaistyttö
VIR MVA Ch Aino-Kanerva
KERJ-II KTK-III
Unto
Amppari
Rentun Pääskynen
KERJ-II SLA-II YLA2
Pyry-Hermanni Riivinrauta
Lumikuiske
Ainomieli Pyöveli
Kuuratar


Jälkeläiset:
t. Kärmeniemen Texas     s. 28.3.2016     (i. Vaniman Heroiitti)
t. Kärmeniemen Pennsylvania     s. 1.1.2016     (i. Tiilikan Prkele Tahtia Lyö)
o. Kärmeniemen Manaus     s. 3.11.2015     (i. Kuningas Made)
t. Kärmeniemen Amelia     s. 5.3.2014     (i. Hurjimus)

Riivinrauta on luonteeltaan hyvin rehvasteleva ori, joka on miesten tapaan aina uhoamassa muille. Ori onkin varsinainen riesa kun se on saanut päähänsä ottaa erää viereisessä tarhassa olevan naapurin kanssa. Selästä käsin ori on kuitenkin lahjakas ja hyvä kenttäratsu. Riivinrauta kilpaili parhaat päivänsä kenttäratsastuksen parissa useasti sijoittuen. Ori periytti myös tätä ominaisuutta varsoilleen, joten orilta löytyy kahdeksan varsaa.

Lumikuiske on rautias suomenhevostamma. Tamma kilpailee ahkerasti kilpakentillä, erityisesti kouluratsastukseen painottuneena. Lumikuiske on hyvin rauhallinen tamma, jonka kanssa työskentely on helppoa. Tamma on herkkä avuille, mutta korjaa myös ratsastajan tekemiä virheitä. Lumikuiskeelta löytyy taidot moneen lajiin.

Pyöveli ei ole tavallista suomenhevospulliaista erikoisempi tapaus. Sillä olisi potentiaalia etenkin kouluratsastuksessa, mutta omistajalla ei riittänyt mielenkiinto kouluttaa ruunikkoa pidemmälle. Niinpä oripojalla sitten kilpailtiin vähän missä sattuu ja ihan mukavasti Pyöveli napsi ruusukkeita. Hieno ratsu siitä tuli, emänsä Yksinäisen Pisaran tavoin tarkka ja reipas kaveri. Ainon lisäksi Pyövelillä on vain kaksi muuta jälkeläistä, mikä on melko vähän kun vertaa Pyövelin isään, Kuolon Henkäys –oriin, jolla on peräti 20 jälkeläistä!

Kuuratar ajateltiin ensin laittaa ratsastuskouluratsuksi, mutta myöhemmin todettiin tamman olevan aivan liian herkkä ratsastustuntilaisten käsiteltäväksi, ja se siirtyi täysipäiväiseksi kilpahevoseksi. Omistajansa kanssa kuumaluontoinen Kuuratar menestyi niin koulussa kuin esteilläkin! Tammalla on kehuttu olevan mahtavat kisahermot kuten isällään Tornadolla aikoinaan. Huhutaan myös sen olevan ratsastettavuudeltaan harvinaisen hankala ja kipakka, mutta ainakin sen kaksi varsaa ovat oikein kelpoja käytökseltään. Itsepäisyys on varmastikin peritty emältä, Kuuran Tiuku -tammalta.

Riivinrauta oli luonteeltaan hyvin rehvasteleva ori, joka oli miesten tapaan aina uhoamassa muille. Ori olikin varsinainen riesa kun se oli saanut päähänsä ottaa erää viereisessä tarhassa olleen naapurin kanssa. Selästä käsin ori oli kuitenkin lahjakas ja hyvä kenttäratsu. Riivinrauta kilpaili parhaat päivänsä kenttäratsastuksen parissa useasti sijoittuen. Ori periytti myös tätä ominaisuutta varsoilleen, joten orilta löytyy kahdeksan varsaa.

Lumikuiske oli rautias suomenhevostamma. Tamma kilpaili ahkerasti joka lajissa, erityisesti kouluratsastukseen painottuneena. Lumi oli hyvin rauhallinen tamma, jonka kanssa työskentely oli helppoa. Tamma oli herkkä avuille, mutta korjasi myös ratsastajansa tekemiä virheitä. Lumikuiskeelta löytyi taidot moneen lajiin.

Pyöveli ei ollut tavallista suomenhevospulliaista erikoisempi tapaus. Sillä olisi ollut potentiaalia kouluratsastuksessa, mutta omistajalla ei riittänyt mielenkiinto kouluttaa ruunikkoa pidemmälle. Niinpä oripojalla sitten kilpailtiin vähän missä sattuu ja ihan mukavasti Pyöveli napsi ruusukkeita. Hieno ratsu siitä tuli, emänsä Yksinäisen Pisaran tavoin tarkka ja reipas kaveri. Ainomielen lisäksi Pyövelillä on vain kaksi muuta jälkeläistä, mikä on melko vähän kun vertaa Pyövelin isään, Kuolon Henkäys –oriin, jolla on peräti 20 jälkeläistä!

Kuuratar ajateltiin ensin laittaa ratsastuskouluratsuksi, mutta myöhemmin todettiin tamman olevan aivan liian herkkä ratsastustuntilaisten käsiteltäväksi, ja se siirtyi täysipäiväiseksi kilpahevoseksi. Omistajansa kanssa kuumaluontoinen Kuuratar menestyi niin koulussa kuin esteilläkin! Tammalla kehutaan olleen mahtavat kisahermot kuten isällään Tornadolla aikoinaan. Huhutaan myös sen olleen ratsastettavuudeltaan harvinaisen hankala ja kipakka, mutta ainakin sen kaksi varsaa ovat oikein kelpoja käytökseltään. Itsepäisyys oli varmastikin peritty emältä, Kuuran Tiuku -tammalta.

näyttelyt

27.08.16 NJ Oakhill: 1/12 BIS4 MVA-SERT (t. Jannica)
26.05.14 NJ Koivumäki: 2/15 irtoSERT (t. Christa W.)
06.05.14 NJ Elisan yksityiset: 5/14 irtoSERT (t. Christa W.)
02.05.14 NJ Kärmeniemi: 1/15 BIS1 MVA-SERT (t. Vibaja)
24.04.14 NJ Haavelaakso: 3/15 irtoSERT (t. Kerppa)

kenttäratsastus (41: 7-5-10)

05.03.16 KERJ CIC1: 1/30
20.03.16 KERJ CIC1: 3/30
17.03.16 KERJ CIC1: 3/30
16.03.16 KERJ CIC1: 3/30
14.02.16 KERJ CIC1: 5/30
20.12.15 KERJ CIC1: 5/30
16.12.15 KERJ CIC1: 2/40
10.12.15 KERJ CIC1: 4/30
09.12.15 KERJ CIC1: 1/30
08.12.15 KERJ CIC1: 5/30
06.12.15 KERJ CIC1: 1/30
16.11.15 KERJ CIC1: 2/30
08.11.15 KERJ CIC1: 5/30
07.11.15 KERJ CIC1: 2/30
30.10.15 KERJ CIC1: 4/30
10.11.14 KERJ CIC1: 6/40
03.11.14 KERJ CIC1: 6/40
03.06.14 KERJ CIC1: 5/45
30.05.14 KERJ CIC1: 4/45
28.05.14 KERJ CIC1: 6/40
28.05.14 KERJ CIC1: 5/45
22.05.14 KERJ CIC1: 4/30
07.05.14 KERJ CIC1: 3/40
06.05.14 KERJ CIC1: 3/40
01.05.14 KERJ CIC1: 5/40
26.04.14 KERJ CIC1: 6/40
23.04.14 KERJ CIC1: 3/50
23.04.14 KERJ CIC1: 2/40
22.04.14 KERJ CIC1: 6/50
13.04.14 KERJ CIC1: 3/30
13.04.14 KERJ CIC1: 1/30
12.04.14 KERJ CIC1: 5/30
10.04.14 KERJ CIC1: 2/30
08.04.14 KERJ CIC1: 3/30
26.03.14 KERJ CIC1: 3/40
23.03.14 KERJ CIC1: 4/40
21.03.14 KERJ CIC1: 4/40
20.03.14 KERJ CIC1: 6/40
12.03.14 KERJ CIC1: 1/30
11.03.14 KERJ CIC1: 1/30
10.03.14 KERJ CIC1: 3/30

esteratsastus (42: 9-6-5)

30.07.16 ERJ 90 cm: 3/30
25.07.16 ERJ 90 cm: 2/30
22.07.16 ERJ 90 cm: 2/30
20.07.16 ERJ 100 cm: 3/24
18.07.16 ERJ 100 cm: 1/24
15.07.16 ERJ 100 cm: 4/30
14.07.16 ERJ 100 cm: 2/30
12.07.16 ERJ 100 cm: 5/30
11.07.16 ERJ 100 cm: 1/24
11.07.16 ERJ 100 cm: 2/24
30.06.16 ERJ Cup 90 cm: 11/281
20.03.16 ERJ 90 cm: 5/40
15.03.16 ERJ 90 cm: 4/40
12.03.16 ERJ 100 cm: 3/30
11.03.16 ERJ 100 cm: 1/30
05.03.16 ERJ 100 cm: 4/30
02.03.16 ERJ 100 cm: 1/30
01.03.16 ERJ 100 cm: 4/30
29.02.16 ERJ 100 cm: 3/30
26.02.16 ERJ 100 cm: 2/30
18.02.16 ERJ 80 cm: 4/30
29.01.16 ERJ 80 cm: 3/19
20.12.15 ERJ 80 cm: 1/30
18.12.15 ERJ 80 cm: 4/30
17.12.15 ERJ 100 cm: 6/40
17.12.15 ERJ 100 cm: 5/40
15.12.15 ERJ 80 cm: 1/30
14.12.15 ERJ 100 cm: 4/40
12.12.15 ERJ 100 cm: 6/40
11.12.15 ERJ 100 cm: 5/40
07.12.15 ERJ 100 cm: 2/40
05.12.15 ERJ 100 cm: 6/40
01.12.15 ERJ 100 cm: 1/40
18.11.15 ERJ 100 cm: 7/50
17.11.15 ERJ 100 cm: 7/50
06.11.15 ERJ 100 cm: 1/30
01.11.15 ERJ 100 cm: 2/40
31.10.15 ERJ 100 cm: 5/30
28.10.15 ERJ 100 cm: 5/30
23.12.14 ERJ 100 cm: 6/50
01.06.14 ERJ 100 cm: 5/100
23.03.14 ERJ 90 cm: 1/30

kouluratsastus (45: 9-6-9)

10.08.16 KRJ helppo A: 2/30
10.08.16 KRJ helppo A: 3/30
28.07.16 KRJ helppo A: 3/30
27.07.16 KRJ helppo A : 1/30
26.07.16 KRJ helppo A: 6/40
25.06.16 KRJ helppo A: 2/30
22.07.16 KRJ helppo A: 5/30
20.07.16 KRJ helppo A: 4/30
11.07.16 KRJ helppo A: 1/30
30.03.16 KRJ helppo A: 5/40
29.03.16 KRJ helppo A: 4/40
27.03.16 KRJ helppo A: 2/40
23.03.16 KRJ helppo A: 6/40
10.03.16 KRJ helppo A: 1/40
09.03.16 KRJ helppo A: 3/30
04.03.16 KRJ helppo A: 1/30
03.03.16 KRJ helppo A: 3/40
23.02.16 KRJ helppo A: 1/30
18.02.16 KRJ helppo A: 4/30
16.02.16 KRJ helppo A: 2/30
15.02.16 KRJ helppo A: 3/30
05.02.16 KRJ helppo A: 5/30
04.02.16 KRJ helppo A: 2/30
02.02.16 KRJ helppo A: 5/30
31.01.16 KRJ Cup helppo B: 35/378
22.01.16 KRJ helppo B: 1/30
21.01.16 KRJ helppo A: 3/30
18.01.16 KRJ helppo A: 2/30
17.01.16 KRJ helppo A: 5/30
20.12.15 KRJ helppo A: 4/50
19.12.15 KRJ helppo A: 3/50
17.12.15 KRJ helppo A: 7/50
17.12.15 KRJ helppo A: 7/50
16.12.15 KRJ helppo A: 7/50
13.12.15 KRJ helppo B: 3/50
13.12.15 KRJ helppo A: 1/50
12.12.15 KRJ helppo A: 5/30
08.12.15 KRJ helppo A: 4/50
03.12.15 KRJ helppo A: 1/50
11.12.14 KRJ helppo A: 3/40
17.08.14 KRJ helppo A: 8/100
15.06.14 KRJ helppo A: 6/60
29.04.14 KRJ helppo B: 4/40
26.04.14 KRJ helppo B: 6/40
25.04.14 KRJ helppo B: 1/40

1. huhtikuuta 2016: Kotiäitinä

Arizonasta tuli nyt ensimmäistä kertaa kotiäiti. Se astutettiin jonkin aikaa sitten Vaniman hienolla Heroiitti-orilla, joka on muun muassa kantakirjattu upeasti I-palkinnolla, ja vaikka AZ on pyöräyttänyt maailmaan jo useamman varsan, niin mua jännitti jo astutuksesta asti. Tämä varsahan olisi oikea spesiaalitapaus: se jäisi kotiin ja olisi meidän ihan oikean jenkkilinjan toinen edustaja! Naureskeltiinkin, että me ollaan tultu kyllä pitkä matka monivuotisista puskailijoista ihan Vakavasti Otettaviksi Kasvattajaksi! AZ vain pörähti, että joopa joo ja aloitti mammalomansa varsin tyytyväisenä juuri pokattu ykköspalkinto Kenttäratsastusjaoksen laatuarvostelusta taskussa.

Tammavarsa sitten otti ja pyllähti maailmaan maaliskuun viimeisinä päivinä. AZ hoiti homman hienosti kotiin as always, mutta tämä täti veti sellaiset itkupaniikit, että taisi varsova tamma itsekin ähkiä, että mitäs hittoa sä siinä märyt kun minä tässä synnytän. Varsa sai nimekseen Texas, koska miksikäs ei. Tummanpuhuva ja siro se oli heti alkuunsa, mutta myös reippaampi ja rohkeampi kuin emänsä siinä iässä! AZ oli tapansa mukaan ylpeä äiti ensihetkistä asti ja on hoitanut varsaansa sellaisella sopivan vapaalla kasvatuksella lempeän jämäkästi, että eiköhn pikku-Tex kasva ihan kelpo hevoiseksi puolisisarusten tapaan!

AZ saa viettää mammalomansa rauhassa ja sen jälkeen muutenkin saa rauhoittua kaikkien menojen ja meininkien kanssa. Tarkoituksena olisi jatkaa vielä kouluratsastusuraamme ja työskennellä hitaasti mutta varmasti kohti Kouluratsastusjaoksen laatuarvostelua, sekä pyörähtää sitten vanhemmalla iällä vilauttamassa rouvaa VSR:n tuomareille, että mitä mieltä ovat hänestä noinniinku suomenhevosena! Siinä vaiheessa meidän ensimmäisen polven jenkkivarsat varmaan kirmailevatkin jo yhdessä eläkelatumilla. Niin se aika vain menee...

5. maaliskuuta 2016: Osavaltiot sijoilla

Käväistiin tässä pienet kenttäkisat ihan jenkkiporukalla eli Alaska, Arizona ja Colorado. Alaskan kanssa lähdettiin ihan puhtaasti mummoponin mielenvirkistykseksi, ja voi että kun sitä mielenvirkistystä olikin! Pikkutamma sai tartutettua innokkaan häsläyksensä myös muihin jenkkeihin—ennen kuin huomattiinkaan niin meillä oli trailerissa kolme sähikäisen lailla pyörivää suomenhevosta, jotka eivät olleet pysyä villahousuissaan (note to self: klippaa ne perskarvatkin ensi kerralla!) sitten millään. Alaskahan heitti kuin heittikin mut maastossa alas selästään, jatkaen kuitenkin maastoesteradan (tosin yhden tähden radan...) itsekseen loppuun.

Onneksi AZ ja Kolli edustivat vähän paremmin. Ratsastin tänään itse kaikki kolme kun kerta mielenvirkistyksestä oli kyse, mutta molemmat jenkkihepat vilauttelivat ihan parastaan! Kolli oli kouluradalla kuin parhainkin GP-poni, saatiin upeita kommentteja muun muassa keskiravista ja lisätystä ravista, joista yleensä saadaan huonot pisteet kun ne jalat eivät vain nouse. AZ taas toimi kuin ihmisen mieli ja meillä oli niin hyvä flow päällä, että rata meni kuin hujauksessa ihan mitään tekemättä! Esteille lähdettiinkin Kollin kanssa ykkössijalta ja Arizonan kanssa tukevalta kolmossijalta.

Kolli edusti esteilläkin, kaikki puomit pysyivät kannattimillaan ja aikakin oli kolmanneksi nopein eli edelleen pidettiin kärkeä. AZ taas veti nopeimman tuplanollan ja nouse itsekin CIC1-luokan kärkeen, eli käsissä oli mahdollisuudet tuplavoittoon! Tässä vaiheessa ne "kivat ja leppoisat mielenvirkistyskenttikset" saivat voitontahtoisen ja maailman kilpailuhenkisimmän emännän vähän hikoilemaan, mutta onneksi avokki muistutteli, että tänne tultiin pitämään hauskaa.

Hauskaahan me pidettiinkin, maastossa jätettiin kellot pois ja mentiin vain fiiliksen mukaan hymy korvissa ja korvat hörössä. Molemmat hevoset olivat ihan elementissään, laukka oli etenevää ja hypyt rohkeita. Ongelmia ei ollut sitten yhtään millään esteellä, vaan jenkit menivät kuin vettä vaan. Maaliin tultiin ihan vahingossa melkein ihanneaikaan, virheittömillä radoilla totta kai.

Kyllä sitä hymyilytti kun lähdettiin kuin lähdettiinkin sen tuplavoiton kanssa.

3. joulukuuta 2015: "Rennot" koulumittelöt

Voi jumpe. Lähdettiin tässä hetken mielenjohteesta eräisiin koulukisoihin tähän ihan lähelle kolmen hevosen porukalla. Ajateltiin, että otetaan ihan rennosti ilman turhaa stressiä ja tehdään huolelliset suoritukset kaikille. Mukaan valikoitui uusin hevosemme Ulpu, kouluratarutiinia kaipaava Felix sekä pikkuhiljaa helppo A -tasolle siirtyvä AZ. Ilmoittauduin jokaisen kanssa eri helppo A -luokkaan, eli opeteltavana oli kaikkiaan kolme erilaista rataa. Vähän jännitti, että meneekö mulla radat sekaisin, mutta ei! Kaikki meni suunnitelmien mukaan aivan kuin rasvattu! Hevoset toimivat verrytteilyissä todella hyvin ja kaikilla ratsuilla oli täysi fokus suorittamisessa, ja se näkyi myös tuloksissa—Felix oli ensimmäisessä luokassa voittaja, AZ toisessa luokassa ja Ulpu kolmannessa. Ihan huippuhieno tulos suomenhevosporukalta kun ottaa huomioon, että jokaisessa luokassa oli viitisenkymmentä osallistujaa, joiden joukosta löytyi niin samana päivänä vaativaa B:tä starttaavia ratsukkojakin! Kyllä oli kiva lähteä kolmen sinivalkoisen rusetin kanssa kotiin...

22. maaliskuuta 2014: Kantakirjatamma!

Jee, saatiin Arizona kantakirjaan! Ehdin juuri ja juuri ilmoittamaan tamman tämän kuun tilaisuuteen, ja onneksi ehdinkin! Tulokset olivat nimittäin meille oikein suotuisat ihan kommentteja myöten. Ja tammakin käyttäytyi oikein mallikkaasti esittäen parastaan. Loppua kohden alkoi levottomuus tulla vähän pintaan ja esimerkiksi paikoillaan seisominen minuuttia pidempään oli ihan hirveää. Mutta tuomarit tykkäsivät ja Arizona sai tilaisuuden korkeimmat pisteet, jääden vain viisi pistettä ykköspalkinnosta! Hieno jenkkivauva ♥

15. maaliskuuta 2014: Ulkomaanmatkailua

Vietettiin alkukuu leppoisasti Etelä-Saksassa, jossa kevät oli jo täydessä loistossaan. Kuulemani mukaan missattiin samalla myös Suomen lyhyt, mutta aurinkoinen pikakevät, ja palattiin juuri sopivasti takatalveen... Mutta niin, anyway, lähdettiin jo helmikuun lopulla nuorikkojen Arizonan ja Felixin sekä konkari-Veeran kanssa Saksaan ottamaan varaslähtö ulkokisoihin - eikä oltu muuten ainoat, reissussa nähtiin nimittäin muun muassa omia kasvatteja Tarmoa ja Pikkuvarpusta! Zurückissa oli vähän isommat kekkerit, useammat yhden tähden skabailut, joihin viikkojen varrella sitten osallistuttiinkin. Saldona kolmista kisoista kolme ykkössijaa, yksi kolmas sija, yksi neljäs sija ja yksi viides sija. Ei yhtään paha, ei. Kaikista uskomattomimman suorituksen veti Arizona! Olin tavattoman ylpeä jo ensimmäisten kilpailujen jälkeen - upean koulusuorituksen ja puhtaan radan ja maaston jälkeen jäätiin kolmossijalle! Me oltiin aivan tyytyväisiä jo tähän tulokseen, hieno kauden ja ylipäätään kisauran aloitus nuorelle tammalle täysin vieraassa paikassa, mutta eipä se Arizonalle riittänyt. Seuraavissa kisoissa johdettiin koko skabaa alusta asti, kouluradalta tuli aivan hurjat prosentit ja kumpikin rata oli jälleen puhdas. Maastossa olisi ollut varaa virheillekin, mutta ei. Tässä vaiheessa mua alkoi jo epäilyttää, että mitä saksalaisia superheiniä poni on saanut, ja viimeistään silloin kun istuin kolmatta kertaa palkintojenjaossa tamman selässä niin oli pakko nipistää käsivartta. Ei voi olla totta, että mun ihan ikioma kasvattini, jonka olen ihan itse alusta loppuun koulinut, selvisi ekasta kisarumbastaan sijoittuen jokaisissa pirskeissä. Ei vaan voi. Mutta niin vain olikin! Kotiin palattiin siis hurjan ylpeinä - tuskin maltan odottaa mitä tulevaisuus tuo tälle tammalle tullessaan. Terkuin, ylpeä kasvattaja-omistaja

10. kesäkuuta 2013: AZ on täällä!

Arvatkaapa mitä. Tänään syntyi meidän toinen "jenkkivarsa". Tuleva rouva Kärmeniemi (onpas etovaa olla rouva) on Alaskan syntymästä asti odottanut kynsiä nakerrellen seuraavaa vauvaa, jonka nimen voisi valita yksinkertaisesti maapalloa pyöräyttämällä ja sormen sen pinnalle laskemalla. Sormi pysähtyi tälläkin kertaa Yhdysvaltoihin ja näin saatiin kotitallilla Alaskalle kaveriksi Arizona. Näyttää kovin samalta kuin äitinsäkin noin kokonsa puolesta, mutta näyttäisi vähän siltä, että tästä pikkuprinsessasta tulee liinaharja kuten isästään! No, se nähdään sitten joskus!

Tämä on virtuaalitalli/virtuaalihevonen. Otsikkokuvien L.N.L. & luvat on. Muu materiaali Kärmeniemi 2007-2016 ellei erikseen mainittu.