Jätetään Kitumahan


© Kärmeniemi & scirlin

"Kiukku" VH14-018-0473, tprn suomenhevostamma 150cm
10.6.2011 (19-vuotias), täyttänyt 4 vuotta 20.9.2011
omistaja vrl-00816, tuoja Susiraja

kilpailee kenttäratsastuksessa helppo
ko: helppo B, re: 100cm, me: 90cm

KERJ-I (6,5 + 41 + 18,5 + 20 + 15 = 101)

Kukapa pystyisi tuosta vain ohittamaan myynti-ilmoituksen hevosesta, jonka nimi on Jätetään Kitumahan? No ei kukaan. Uhriksi minäkin jäin, ja nopean tarjouksen lähetettyäni suunnittelin jo sormet syyhyten mulle aivan vieraasta suvusta tulevan tamman tulevaisuutta. En ollut nähnyt sitä livenä enkä edes kuvissa—ruunikko ja sellainen palttiarallaa 155-senttinen, 13-vuotias tamma—mutta uusi suku ja lukuisat kenttäsijoitukset puhuivat puolestaan. Olin valmistautunut melkeinpä kaikkeen mahdolliseen, ja olin jo päättänyt tamman meille tullessa ristiä sen sitten Pimuksi. Vaan trailerista vyöryikin kovin ponimaisen oloinen putte, jonka nähtyäni en voinut kuin nauraa hykerrellä itsekseni. Lopulta kuulin, että sen alkuperäinen kutsumanimi on Kiukku, ja ei tullut kyllä naurulle loppua. Räkätin miltei hysteerisenä koko loppupäivän käsitellessäni uutta pullamössötamman näköistä hevostani, jonka nimi oli—against all odds—Kiukku. Jossain mielen perukoillani toivoin, ettei se olisi kovin kiukkuisa.

Ja niin: Kiukku on pahaa enteilevästä nimestään todella mukava poninpyörylä kun sen oppii tuntemaan. Se on vähän sellainen peilikuva—ole mukava sille ja se on mukava sulle, mutta kiukuttele sille niin se varmasti kiukuttelee sulle. Tammalta saa just sen verran kuin sille antaa, eikä sen kanssa ole olemassakaan mitään ilmaisia maistiaisia. Ei siis mikään kiireellisten hevonen, tämän kanssa pitää jaksaa ottaa aikansa ilman ylimääräistä stressiä. Kukaan ei halua käsitellä stressi-Kiukkua, joka ei pysy paikoillaan edes aseella uhattuna.

Mutta kuten sanottu: ole Kiukulle kiva niin Kiukku on sinulle kiva. Harvemmin sen kanssa joutuu ongelmiin missään tilanteessa. Polle ottaa iisisti niin eläinlääkärin tarkastuksessa kuin kengitystilanteissakin, kunhan kukaan ei hosu mitään ylimääräistä tai ärähdi elikolle itselleen. On sekin todistettu kuinka tamma osaa pitää hampaansa tiukasti yhdessä raspin lähestyessä tai jalkansa kuin tallikäytävän betoniin valettua heti uuden kengän kengittäjän kädessä nähtyään. Ainoa jännittävä tilanne oli kun Kiukun etukenkä oli jäänyt kerran tarhan mutavelliin ja toinen takakenkäkin oli kadonnut jonnekin maastoon, ja meidän piti laittaa lenkkarit kun ei saatu kenkiä jalkaan siihen hätään. Niitä piti katsella ja kummastella oma aikansa, ja sitten kun oli aika lähteä kävelemään, tamma harppoi pihalla kuin siellä olisi ollut vatsaan asti lunta!

Onneksi niihin tossuihinkin totuttiin, ja ne jalassa saatiin jopa väännettyä sen päivän treenit. Treenikaverina Kiukku on muuten aika passeli! Se on rehti ja reipas työntekijä, mutta se osaa olla myös erittäin harkitsevainen. Se tekee juuri sen verran kuin on tarpeen tai on pyydetty, eikä kyllä tippaakaan enempää. Hevosen on todella vaikea lähteä "vaistojensa vietäväksi", eikä se esimerkiksi baanaa maastoesteradalla ihan vain siksi, että on niin onneissaan päästyään maastoesteradalla. Ei, sitä pitää aina pyytää menemään täysiä. Periaatteessa tämä on kiva ominaisuus hevosessa: ainakaan sen kyydissä ei tarvitse pelätä, että kohta lähtee käsistä! Toisaalta taas välillä olisi kiva jos hevonen ei vain kävelisi yli 50-senttisistä esteistä tai riemastuisi vetämään pari ilopukkia esteradan loppusuoralla.

Kouluratsastus ei ole ihan Kiukun heiniä. Tai siis sitä peruspyörimistä enempää. Se kun on vähän sellainen kuminauhamainen pötkylä, joka menee milloin liian tiukassa paketissa ja milloin liian pitkänä. Vaativiin luokkiin ei olisi ikinä yhtään mitään asiaa, mutta näin helpoista helpoimmilla kouluradoilla ei tuollaiset vaivaa. Esiintyjänä se on muuten ihan ok: kiva askel, kompakti muoto ja tyydyttävä motivaatio. Kiukussa ehdottomasti parasta on se, että se ei pelkää tai hötky turhia. Se ei esimerkiksi jännity ollenkaan aitojen sisällä tai säiky tuomarikoppia, vaan se säilyttää saman moodin kuin mitä sillä oli verkassa. Tämä tietty edellyttää sitä, että jaksoit itse ratsastaa sen verkassa hyväksi...

Onneksi esteillä—niin radalla kuin maastossakin—ei ole ihan niin justiinsa. Kiukku on pyöreä, töppöjalkainen puikula, joten se ei rakenteeltaan ole mikään kaikista kompaktein esteratsastukseenkaan (tässä vaiheessa herää kysymys, onko tämä hevonen sopiva yhtään mihinkään lajiin!) vaikka esteet onkin sen lempparijuttuja. Kyllä sillä riittää ponnua metrin radoille, ja noin pienillä radoilla teknisyyskään ei ole vielä niin suuressa roolissa, että siitä olisi jotain haittaa, joten metri on se meidän huippu. Toki tammalla on hypätty kotitreenissä korkeampiakin yksittäisiä, mutta Kiukku Airlinesin lentotyyli kirvoitti valmentajalta lähinnä huutonaurua, joten vaikka ruunikko itse esteistä kovasti tykkää ja hyppäisi vaikka kymppiäkin, niin me ollaan pitäydyttä vähän pienemmissä... Kotona hypellään mielenvirkistykseksi joskus korkeampaakin, ja se todellakin virkistää paitsi hevosen mieltä, niin myös ratsastajan ja kaikkien näköetäisyydellä olevien ihmisten mieltä.

Jännästi Jäkittää Jämptisti Näin Joha O Jäyhä
Näpsäkästi Näin
Näsäviisastelua Viisaammiksinäin
Näpsäytys
Kitumaijja Maisterri Masteriteos
Tellu
Kitumus Tahoton Tuska
Katumus


Jälkeläiset:
o. Kärmeniemen Viimenen     s. 1.5.2016     (i. Virtanen)
t. Varjotanssi     s. 1.3.2016     (i. Koivuniemen Herra)
o. Kärmeniemen Myrskyvaara     s. 9.12.2015     (i. Myrskymerkki)
t. Kärmeniemen Kiukku     s. 20.11.2015     (i. Truu Satumörkö)
t. Teerivaaran Kitumispiste     s. 2.11.2014     (i. Mutkalan Pom Pom)
t. Kitisijä     s. 1.4.2014     (i. Herra Harlekiini)
o. Teerivaaran Taskupokeri     s. 10.9.2014     (i. Taskukokoinen)
t. Kärmeniemen Sunnuntailapsi     s. 8.6.2014     (i. Ikuisuuskehrääjä)

Kiukun isä Jännästi Jäkittää on komea, estepainotteinen suomenhevosori. Jännäksi kutsuttu herra on väritykseltään näyttävä tummanpunarautias suurella tähdellä ja matalilla sukkajaloilla varustettuna. Ori on luonteeltaan mitä ihanin, mahdottoman kärsivällinen – suorastaan lehmänhermoinen. Esteitä Jännä rakastaa ja hyppääminen onkin ainoa toiminta, joka sytyttää sen menohalut. Kenttääkin herra on kilpaillut, sillä myös maastoesteet ylittyvät leikiten, mutta luokat ovat olleet helppoja puutteellisen kouluosaamisen takia. Kouluratsastuksessa Jännä ei tahdo löytää moottoriaan ja liikkuu auttamatta hivenen tahmeasti. Sileällä ratsastus onkin orin kanssa melkoista tuskaa. Esteillä tekniikka on hyvä ja pomppu nousee 120 cm:n asti. Rakenteeltaan Jännä on ihanteellinen ratsulinjalainen, ja se onkin ollut kiitettävässä siitoskäytössä. Orilla on hieman alle 50 jälkeläistä, joista suurin osa on perinyt miellyttävän luonteen.

Jännän isä Jämptisti Näin oli suurikokoinen, 169 cm korkea tummanrautias esteori. Rakenteeltaan ori oli hieman raskas, ja se saikin ratsusuunnan kantakirjauksessa juuri ja juuri III-palkinnon. Luonteeltaan itsepäinen ja hankalasti hoidettava ori oli kuitenkin innokas ja lahjakas hyppääjä. Estekilpailuissa tanner tömisten ja kuuluvasti puuskuttaen hypännyt ori saattoi olla huvittava katsella, mutta menestystä se keräsi kiitettävästi. Jämpti päätettiin ottaa jalostukseen juuri käyttöarvon takia. Jännä on sen ainoa sukua jatkanut jälkeläinen, tammoja Jämpti ei jättänyt yhtään ja loput seitsemän oria päädyttiin ruunaamaan.

Jämptin isä Joha O Jäyhä selittää Jämptin raskasrakenteisuuden. Jäyhä on työhevossuvusta periytynyt Pohjanmaalla vaikuttanut ori, joka oli sekä työhevos- että harrastekäytössä. Maalaisori oli hyvin hellitty ja pulskaksi syötetty ruunikko, luonteeltaan myöskin hieman itsepäinen. Jäyhällä oli kuitenkin työmoraali kohdillaan, ja loppuelämänsä orina säilynyt herra jätti jälkeensä kuusi jälkeläistä. Jämptin emä Näpsäkästi Näin oli kaunis, vahvan punapigmentin omannut punaruunikko suomenhevostamma. Reipas ja vilkas 162 cm korkea tamma oli lahjakas niin esteillä kuin koulussakin. Aluetasolla kilpaillut tamma hyppäsi hyvällä tekniikalla ja osasi koulua vaativa B -tasolle asti. Näpsän energisyys ja esteinto siirtyivät sen ainoalle varsalle Jämptille, mutta valitettavasti kärsivällisyys ja kauniit liikkeet jäivät periytymättä. Tammalla yritettiin teettää useampikin jälkeläinen, mutta se ei tiinehtinyt enää Jämptin jälkeen uudelleen.

Jännän emä Näsäviisastelua oli siro, hieman ruipelorakenteinen rautias tamma. Hyvin tavallisennäköinen Nasu oli nöyrä ja hyväluonteinen, sekä lahjakas esteratsu. 165 cm korkea Nasu päätettiin astuttaa tukevampirakenteisella orilla, jotta sen hivenen ravurimainen ulkomuoto ei periytyisi jälkipolville. Rohkea astutusvalinta onnistui ja Jännästä tuli oikein näyttävä, ratsulinjaisen suomenhevosen perikuva. Hyvin hypännyt, reipas ja kilttiluonteinen Nasu kilpaili vain muutaman kerran, sillä tamma oli äärettömän hankala lastata ja kuljettaa. Useassa kodissa kiertäneellä tammalla oli todennäköisesti taustallaan jokin matkustustrauma, ja niinpä se oli loppuelämän kodissaan vain harraste- ja siitoskäytössä. Nasu jätti viisi varsaa, joista neljä oli tammoja.

Nasun isä Viisaammiksinäin oli näyttävä, 164 cm korkea musta ori. Viisas oli todellinen monilahjakkuus, se kilpaili niin esteillä, koulussa, kentässä kuin valjakossakin. Hyväluonteinen, mutta kieltämättä orimainen Viisas omasi sekä temperamenttia, hyppykykyä että hyvää liikettä. Ori oli melko laajasti jalostuskäytössä jättäen lähemmäs sata jälkeläistä. Nasun emä Näpsäytys selittää Nasun ulkomuodon, sillä tammalla on ravilinjainen suku. Näpsä itse paljastui jo varhain surkeaksi juoksijaksi, joten sen ura jäi pelkkään koelähtöön. Tamma jätti kaksi varsaa ja vietti pääosin elämänsä yksityisenä harrasteratsuna muutamalla eri omistajalla.

Kiukun emä Kitumaijja on luonteeltaan samanlainen kuin Kiukkukin – tammamainen ja omanarvontunteva, mutta kuitenkin pohjimmiltaan kiltti. Ruunikko 151 cm korkea Maija on lahjakas ratsu, joka kilpailee päälajinaan kenttää. Maija on siitä onnekas, että se on viettänyt koko elämänsä samalla tallilla kasvattajansa silmäteränä. Maijan emä oli kasvattajalleen rakas, ja jo syntymästään asti tämä pikkutamma on saanut melkoista hemmottelua osakseen. Maija on varsonut kilpakausien välissä kolme kertaa, saaden Kiukun jo neljävuotiaana. Nykyään Maija viettää eläkepäiviään muita tallin hevosia arvovaltaisesti pomottaen.

Maijan isä Maisterri oli komea, vaaleanrautias 146 cm korkea pienhevosori. Maisterri kilpaili vain kouluratsastuksessa ja valjakkoajossa, vaikka se rakasti esteitäkin. Terin hyppykyky ei vain riittänyt kovinkaan korkealle, eikä omistajaa varsinaisesti kiinnostanut hypätä pikkuluokissa. Luonteeltaan eteenpäinpyrkivä ja reipas Teri oli nallemaisen kiltti hoidettava ja suhteellisen käytetty jalostusori. Sen oma suku on harvinainen, mikä on nostanut orin jalostusarvoa.

Terin isä Masteriteos oli hyvin tavanomainen, 155 cm korkea rautias suomenhevosori. Masterin suku käsittää harrasteratsuja ja ravihevosia, eikä herraa suinkaan ollut tarkoitus käyttää jalostukseen. Naapuritallin laitumelle karannut Masteri ehti siittää ainoastaan yhden ainoan vahinkojälkeläisen ennen suunniteltua ruunaustaan. Vilkasliikkeinen ja vallaton Masteri päätyi sittemmin ratsastuskoulun tuntihevoseksi. Sillä oli pehmeät ja tasaiset liikkeet sekä hyvä työmoraali, muttei sen suurempia lahjoja mihinkään lajiin. Terin emä Tellu taas oli yksi tuon huono-onnisen naapurin hienommista tammoista. Kantakirjattu, pienhevoskokoinen vaaleanrautias tamma oli todellinen koulutaituri. Teri oli sen ensimmäinen – ja sittemmin myös menestynein varsa. Tellun kolme muuta varsaa kiersivät kyllä kilpakentillä, mutteivät yltäneet emänsä tavoin kansalliselle tasolle asti.

Maijan emä Kitumus oli tosiaankin kasvattajalleen erittäin rakas. 160 cm korkea tummanruunikko oli hartaasti odotettu varsa kenttäratsastuksessa kilpailleesta tammalinjasta. Kaikki kolme osakoetta erinomaisesti hallitseva tamma oli ratsuna lahjakas, mutta hoidettavana erittäin ärsyttävä. Häseltävä ja koheltava tamma omasi useamman huonon tallitavan, mutta sen kilpailumenestys ja hyvä ratsastettavuus korvasivat puutteet. Kilpauransa jälkeen Kitu sai kuusi varsaa.

Kitun isä Tahoton Tuska, tuttavallisemmin Tahto oli voimakasluonteinen kenttäsuomenhevonen. Tahto oli 164 cm korkea komea maksanrautias, joka oli kantakirjattu I-palkinnolle. Näyttävä ori omasi ilmavat liikkeet sekä rohkeutta ja hyppykykyä, mutta ratsuna se oli helposti kuumuva ja siten hieman hankala. Ori jätti noin neljäkymmentä jälkeläistä onnistuneen kilpauransa jälkeen. Tuska siemensi Kitun emän Katumuksen peräti neljä kertaa, ennen kuin tärppäsi. Kasvattajansa ylpeys, kenttäratsastuksen arvokilpailuiden kuningatar Katti ei tahtonut tiinehtyä helpolla. Tummanruunikko, 154 cm korkea näppärä ja menohaluinen tamma joutui keskeyttämään kilpauransa 12-vuotiaana hankosidevamman vuoksi. Vamma uusiutui kerta toisensa perään, joten neiti päätettiin ottaa siitoskäyttöön. Kolmen luomisen jälkeen syntyi Kitu, kasvattajansa ihmelapsi. Katti ei tiinehtynyt enää uudelleen, vaan se vietti loppuelämänsä siitos- ja kilpatammojen seurana. Pulskaksi muuttunut entinen kenttätähti nukkui pois 26-vuotiaana.

kenttäratsastus (43: 8-6-10)

31.03.16 KERJ Cup helppo: 6/85
30.12.15 KERJ helppo: 2/30
13.12.15 KERJ helppo: 3/30
10.12.15 KERJ helppo: 5/27
10.12.15 KERJ helppo: 4/30
02.12.15 KERJ helppo: 3/30
23.11.15 KERJ helppo: 5/30
07.11.15 KERJ helppo: 3/40
01.12.14 KERJ helppo: 1/40
04.11.14 KERJ helppo: 2/35
24.08.14 KERJ helppo: 3/30
17.08.14 KERJ helppo: 4/30
09.06.14 KERJ helppo: 1/40
25.05.14 KERJ helppo: 4/22
20.05.14 KERJ helppo: 3/30
20.05.14 KERJ helppo: 1/40
07.05.14 KERJ helppo: 4/37
07.05.14 KERJ helppo: 4/37
05.05.14 KERJ helppo: 3/37
03.05.14 KERJ helppo: 6/37
30.04.14 KERJ helppo: 5/37
25.04.14 KERJ helppo: 5/50
22.04.14 KERJ helppo: 4/40
21.04.14 KERJ helppo: 5/40
18.04.14 KERJ helppo: 6/40
13.04.14 KERJ helppo: 3/30
31.01.14 KERJ helppo: 3/19
31.01.14 VSR Cup helppo: 2/14
18.01.14 KERJ helppo: 1/41
12.01.14 KERJ helppo: 1/30
04.01.14 KERJ helppo: 7/50
02.01.14 KERJ helppo: 1/50
23.12.13 KERJ helppo: 1/39
22.12.13 KERJ helppo: 3/16
18.12.13 KERJ helppo: 2/48
17.12.13 KERJ helppo: 2/50
17.12.13 KERJ helppo: 2/48
16.12.13 KERJ helppo: 2/22
14.12.13 KERJ helppo: 3/24
06.12.13 KERJ helppo: 5/30
01.12.13 KERJ helppo: 4/50
09.11.13 KERJ helppo: 1/21
07.11.13 KERJ helppo: 5/30

esteratsastus (27: 8-1-6)

20.12.15 ERJ 100 cm: 4/40
13.12.15 ERJ 100 cm: 5/40
11.12.15 ERJ 90 cm: 1/30
11.12.15 ERJ 80 cm: 1/30
08.12.15 ERJ 90 cm: 5/30
07.12.15 ERJ 100 cm: 4/40
02.12.15 ERJ 100 cm: 6/40
02.12.15 ERJ 100 cm: 1/40
23.11.15 ERJ 80 cm: 3/40
19.11.15 ERJ 80 cm: 3/40
31.08.14 ERJ Cup 90 cm: 25/264
31.08.14 ERJ Cup 80 cm: 15/180
19.08.14 ERJ 90 cm: 3/27
18.08.14 ERJ 90 cm: 4/27
17.08.14 ERJ 90 cm: 1/27
02.06.14 ERJ 90 cm: 6/40
01.06.14 ERJ 80 cm: 1/40
30.05.14 ERJ 100 cm: 3/30
26.05.14 ERJ 100 cm: 3/30
18.05.14 ERJ 100 cm: 3/30
26.04.14 ERJ 80 cm: 4/30
25.04.14 ERJ 100 cm: 5/30
21.04.14 ERJ 100 cm: 1/30
21.04.14 ERJ 80 cm: 5/30
20.04.14 ERJ 100 cm: 1/30
18.04.14 ERJ 100 cm: 4/30
16.04.14 ERJ 100 cm: 2/30

kouluratsastus (37: 4-7-7)

31.12.15 VSR Cup helppo C: 4/59
14.12.15 KRJ helppo C: 5/50
24.11.15 KRJ helppo B: 4/50
24.11.15 KRJ helppo B: 6/50
20.11.15 KRJ helppo B: 2/50
18.11.15 KRJ helppo B: 3/50
17.11.15 KRJ helppo B: 4/50
16.11.15 KRJ helppo B: 7/50
11.12.14 KRJ helppo B: 2/40
18.08.14 KRJ helppo C: 9/100
13.08.14 KRJ helppo B: 6/100
01.06.14 KRJ helppo B: 5/30
31.05.14 KRJ helppo B: 3/30
27.05.14 KRJ helppo C: 3/30
26.05.14 KRJ helppo C: 2/30
22.05.14 KRJ helppo C: 3/40
21.05.14 KRJ helppo C: 2/40
16.05.14 KRJ helppo C: 3/40
14.05.14 KRJ helppo B: 4/30
03.05.14 KRJ helppo B: 5/30
25.04.14 KRJ helppo C: 2/40
24.04.14 KRJ helppo C: 6/40
24.04.14 KRJ helppo B: 6/40
23.04.14 KRJ helppo B: 4/40
21.04.14 KRJ helppo C: 3/40
19.04.14 KRJ helppo B: 1/40
16.04.14 KRJ helppo B: 1/40
16.04.14 KRJ helppo B: 2/40
15.04.14 KRJ helppo B: 5/40
14.04.14 KRJ helppo : 1/40
14.04.14 KRJ helppo C: 3/40
12.04.14 KRJ helppo C: 2/40
12.04.14 KRJ helppo B: 1/40
10.04.14 KRJ helppo C: 5/40
08.04.14 KRJ helppo C: 5/40
31.03.14 KRJ Cup helppo B: 31/411
31.03.14 KRJ Cup helppo C: 27/309

30. joulukuuta 2015: Vuoden viimeinen kuutamokeikka

Kiukulle on kerääntynyt valtavasti energiaa joulunajan höntsäilyn aikana. Se pörisi tänään tallissa kun palasin päivän ratsastussuunnitelman viimeisen hevosen, Alaskan, kanssa takaisin tiukoista, pakkasenpuremista koulutreeneistä. Vaalea hevonen oli klippauksesta huolimatta hikinen, ja mulla oli kamala työ ja tuska saada se pakettiin kun Kiukku mölisi vieressä. Älähdinkin sille kerran tai parikin, mutta sehän vain kiihdytti kolisteluaan! Ihmekaveri... Lopulta sain Alaskan kuivatusloimien alle ja karsinaansa, ja vilkaisin kelloa. Kahdeksan. Tunti iltaruokiin. Vilkaisin Kiukkua. Kaipa sitä ehtisi.

Olin sammuttanut kentän valot jo Alaskan kanssa talliin tullessani, enkä tietenkään muistanut asiaan ennen kuin olin heivannut itseni Kiukun selkään tallipihassa. Pakkanen tuntui kiristyneen sillä välin kun olin laittanut Alaskaa pois ja Kiukkua valmiiksi, mutta talvikarvojaan tyytyväisenä kasvattelevaa ruunikkoa se ei tuntunut haittaavan sitten yhtään. Tallipihalla pimeys oli suorastaan kammottava, mutta nähtyäni pyöreänä taivaalla möllöttävän kuun, päätin ohjastaa tamman kohti tien toisella puolella olevaa peltoa. Kun sitä luntakin oli kerran kevyt kerros tullut.

Kiukulla ei voinut olla mitään hajua siitä, minne me oltiin matkalla—me ei ikinä käytetty naapurien peltoa kun meillä oli omatkin nummet, eikä me ikinä käyty meidän pihatietä kauempana siinä suunnassa. Mutta meidän pihavalot kantoivat ikävästi nummella, vaikeuttaen näkemistä. Pellolla sen sijaan saisi olla rauhassa kaikilta valohäiriöiltä.

Ajatukseni osoittautuivat oikeiksi kun oltiin ylitetty valtatie, kipitelty viitisen minuuttia metsätietä ja päästy sitten metsän siimeksessä sijaitsevalle läntille. Hetki vain talsittiin ympäri koskematonta peltoa. Tähdet loistivat ja kuunpuolikas hohti matkalla kuin mikä. Eihän täällä mitään valoja tarvitse, totesin Kiukulle hengitykseni höyrystyessä kylmässä ilmassa. Hevonen pärskähti takaisin, ja mä taputin sitä kaulalle.

Oltiin takaisin tallilla kymmeneltä, mutta kyllä meidän kuutamokeikka oli ollut sen arvoinen.

11. joulukuuta 2015: Tuplavoitto!

Huh huh, tänään oltiin muutaman hevosen voimin edustamassa Petäjävaaran estekilpailuissa, joissa oli toisena päivänä pienet luokat eli 80, 90 ja 100, ja sitten seuraavana 150 ja 160. Me luonnollisesti osallistuttiin näihin pikkuluokkiin, enkä normaalisti kirjoittaisi tästä, mutta Kiukku esiintyi tänään edukseen! Huomasin sen jo aamulla kun lastasin mammaa traileriin—sen askeleessa oli jotain tiettyä säpäkkyyttä ja elikko tuntui muutekin olevan normaalia energisempi! Se jo sileän verkassa osoitti, että nyt pitäisi mennä eikä meinata, ja mä päätin, että tänään ei lähdetä muuta kuin pitämään hauskaa.

Verkassa Kiukku teki hyviä, teräviä ja pyöreitä hyppyjä pysyen irti puomeista, ja sama meno jatkoi radallakin. Uusintojen jälkeen sai itsekin haukkoa henkeä kun alla pinkova pyörylä veti niin tärkeänä aivan kuin tässä kamppailtaisiin maailman- tai vähintäänkin Euroopan mestaruudesta. Tuplavoittohan sieltä tuli, ykkössija sekä 80- että 90-luokissa nopeimmilla 0/0 radoilla. Hieno pyörylä!

29. marraskuuta 2015: Kun ei ole koiraa

Tomi aloitti tänään uudestaan lenkkeilyn. Se on jo pitkään heitellyt tekosyitä vaikka onkin halunnut lenkkeillä. Suosikkeja ovat muun muassa olleet "noku ei meillä oo enää niitä koiriakaan" ja "noku et säkään lenkkeile" ja "kai tossa ratsastuksessa tulee kuntoiltua tarpeeksi". Nyt se on kuitenkin saanut jonkun puuskan, ja minähän totesin, että mä lähden kyllä tänään mukaan. Tomin silmät kirkastuivat siinä missä taivaalla paistava aurinkokin, mutta kyllä sen katse vähän venähti kun mä köpöttelin pihalle loimiburritona Kiukun selässä. Tamma oli ihan kuutamolla, että mitäs hittoa, miksi hänet on paketoitu heijastinloimiin ja miksi hänellä ei ole satulaa ja miksi tuo yksi nyt kävelee koko ajan vieressä...

Kyllä Kiukku nopeasti tajusi homman nimen. Ensin se pisti itsekin hölköttelyksi heti kun Tomilla tossu keveni, mutta pian se oivalsi, että riittää kunhan talsii reipasta käyntiä eteenpäin. Myöhemmin tahditettiin ravilla rinnallahölkkäilijän intervallitreenin spurtit, ja siinäkin Kiukku oli kuin vanha tekijä, skarppina kiihdyttämään ja hidastaan heti eikä myöhemmin.

Otettiin mekin parit kunnon spurtit metsässä traktorien jättämillä poluilla kun maa täällä etelässä ei ole jäässä. Kyllä tuollaisilla pehmeillä, muttei märillä metsäreiteillä kelpaa mennä näin talvellakin! Kiukullakaan ei ikä painanut missään, meinasi loimet vain lentää (ja ratsastaja) kun pikkuruunikko pisti piereskellen menemään.

Loppujäähdyttelyjen jälkeen venyteltiin vielä porukalla tallin pihassa. Tähän ei meidän Kirbaleella olisi oikein riittänyt kärsivällisyys, mutta kummasti pari herkkuleipää houkutteli päätä niin molemmille kyljille kuin etujalkojen väliinkin. Yritin myös roikkua sen jaloissa, mutta etupäältä sain kommentiksi hammasta ja takapäältä kaviota, joten se jäi aika lyhyeksi se yritys. No, ainakin tuli lenkkeiltyä ja edes puolivillaisesti venyteltyä! Ehkä Kiukkukin joku kaunis päivä jaksaisi ymmärtää venyttelyn päälle. Toisaalta, enhän mäkään venyttele...

Tämä on virtuaalitalli/virtuaalihevonen. Otsikkokuvien L.N.L. & luvat on. Muu materiaali Kärmeniemi 2007-2016 ellei erikseen mainittu.