Suortuvatar

prt suomenpienhevostamma 148cm
s. 23.8.2010 (15-vuotias) 4v. 14.2.2011
om. VRL-00816 (kasv. Rautias)

16 + 16 + 18 + 17 = 67p = KTK-III (toukokuu 2012)
31 + 16,5 + 16 + 8 = 71,5 = KERJ-II (toukokuu 2012)

Suppu on hippusen hankala hevonen omaperäisen luontonsa vuoksi. Toisaalta se on pinnaltaan melkoisen laiska – uinuu hoidettaessa silmät ummessa ja kentällä ratsastettaessa edellyttää ratsastajalta lujaa pohjetyöskentelyä ajoittaisten raipannapautusten ja oveluuden kera. Syvemmältä tamma puolestaan on eittämättä diiva. Se ei tahtoisi kastaa kaviotaan kuralammikkoon - paitsi lampeen ryntääminen täyttä laukkaa kenttäkisoissa on sen mielestä huikein asia ikinä - tai kulkea kiltisti talutettaessa väärän värisen riimunnarun varressa tai olla satuloitavana, jos satulavyöhön on kuivunut kömppi mutaa. Mikä tekee tammasta kiehtovan on sen menestyksekäs suku, jonka perintönä Supussa näkyy tyylikäs ratsun rakenne ja laadukkaat askellajit. Ne pitää vaan kaivaa ankaralla työllä esiin. Hyvällä päällä Suppu on ehdottomasti häkellyttävän nätti menijä, joka taipuu hankaliinkin kiemuroihin pehmeästi ja reagoi apuihin mukisematta. Kunhan tamman kuoreen pinttyneen vetelyyden vaan saa napattua pois, on tällä leidillä ratsastaminen hyvinkin antoisaa sen hienostelunhalusta huolimatta.

Voisi melkein vannoa, että Supussa asuu kaksi erilaista hevosta: laiskiainen ja diiva. Tamma käyttäytyy näiden kahden puolensa ristituulessa, eikä aina voi olla varma kumpi näistä tuulista puhaltaa karsinaan astuessa. Joskus Suppu nyrpistelee nenäänsä jos hoitaja pyytää tammaa hieman väistämään, hevosen itse ollessa eri mieltä asiasta. Toisinaan taas Suppu seisoo silmät ummessa eikä välitä tuon tavaallista häärinästä ympärillään. Kaiken kaikkiaan tamma on kuitenkin peruskiltti luonteeltaa, ehkä hieman oikukas vain, kuten aiempi kuvaus kertoo.

Kotona Karla oli aikansa treenaillut niin esteitä kuin kouluakin ja valittanut laiskasta otuksesta, johon tehosi kannukset ja nekin korkeintaan kerran kuukaudessa. Lopulta parin viikon päästä Tomi pääsi tulokkaan selkään ja lähti tavalliselle kahden ja puolen tunnin maastoreitilleen, jota kumpikaan meistä Karlan kanssa ei ikinä jaksanut rämpiä. Se palasi takaisin hehkuttaen, että vitsi kuinka hurja lihapulla! Nauraa räkätettiin Karlan kanssa, mutta äkkiäkös se naama vakavoitui kun kuultiin mitä vauhtia kaksikko on harjuilla viilettänyt. Lopuksi laskettiin tarpeelliset matematiikat ja käytettiin fysiikan kaavoja (fysiikasta laudaturin kirjoittanut ylioppilas täällä huutelee) laskeaksemme vauhdin. Ja melkoista keskinopeuttahan ne olivat maastossa kulkeneet. Silloin tehtiin päätös, että tästä tulee ihan varmasti kenttähevonen. Olihan se hassua, kuinka yritettiin kerrankin ostaa estehevonen ja senkin sydän kuului maastoesteradalle.

No, lajinvaihdos ei paljoa Supun menoa kentällä nostanut, mutta se on maastoesteradalla kuin eri hevonen. Ja kenttäkisojen estekoekin tuntu olevan sille paljon kivempi kuin kotona hiekkakentällä hyppelehtiminen. Kouluratsastuskilpailut rämmitään yhä läpi vaihtelevin tuloksin, ikinä ei ylletä yli 60 prosentin edes helpossa B:ssä. Estekoekaan ei kamalasti yleensä nosta tulosta, mutta maastoesteet! Huisi, välillä harkitaan pelkkiä maastoestekisoja, koska tämä poni peittoaa alleen kaikki muut!

Ratsastaessa Suppu tosiaan kytkee laiskiaisvaihteensa päälle, ja vaikka liikettä tammalta sukunsa puolesta löytyykin, täytyy se todellakin kaivaa esille. Tamma itse tyytyisi vain löntystelemään ympäri kenttää ja usein se saattaakin kyseenalaistaa ratsastajansa apuja, varsinkin, kun kuski on uusi. Suppu saattaa esim. pysähtyä keskelle uraa tai salakavalasti hidastaa raviaan etananvauhtiin. Oikeastaan se kertoo vain tamman älykkyydestä, sillä Suppu vaatii ratsastajaa tekemään osansa eikä vain tyytyä selässä köröttelyyn. Kun tamman saa innostumaan, liikettä kyllä löytyy ja paljon. Supulla on liidokas ravi ja erinomainen laukka, ei lainkaan nelitahtiseen taipuvainen, kuten suomenhevosilla usein on. Esteillä tamma on energinen, mutta pysyy kuitenkin käsissä. Diivamaisuutta kuvastaa kuitenkin se, että Suppu helposti pistää liinat kiinni tai ei käänny, jos ratsastaja jää kädellä ohjaan kiinni. Rohkean luonteensa ansiosta tamma selvittää erikois- ja maastoesteet ongelmitta, mikä tekeekin siitä hyvän kenttähevosen.

Suppu tarvitsee siis määrätietoisen, mutta rauhallisen käsittelijän, joka ymmärtää myös hyvien ja huonojen päivien eron: tammat kun ovat tunnettuja tuuliviirimäisistä mielialavaihdoksistaan. Suppu on sellainen oman arvonsa tunteva tammamamma, joka vaatii käsittelijältään vain molemminpuolista kunnioitusta.

Sukutiedot


i. Repale
prt sh 159cm
ii. Kielekkeen Kaiku
rn sh 158cm
iii. Kaius
prn sh 162cm
iie. Kasperiina
rt sph 148cm
ie. Sikuriina
vrt sh 154cm
iei. Salakarin Mikke
prt sh 156cm
iee. Mitten
vrt sh 153cm
e. Viipyilevä
rt sph 143cm
ei. Oskun Otaksunta
trt sph 147cm
eii. Iso-Oskari
tprt sh 153cm
eie. Miian Pius
prt sph 145cm
ee. Nirppanoppa
vkko sh 150cm
eei. Nasta-Nik
vkko sh 157cm
eee. Nirppana
vrt sh 151cm

Etenkin maastoestelahjoistaan tunnettu isä, Repale, on useamman kilparatsastajan unelmaratsu. Maasto-osuuksilla hurjaa kestävyyttä ja ketteryyttä osoittanut punarautias suomenhevonen on harvinainen rotunsa edustaja. Herra taipuu jos millaiset mutkat ja hyppää epäröimättä hankalammatkin esteet laskeutuen aina yhtä tasaisen varmasti. Oriiksi Repale on ihmiselle nöyrä ja sitä on helppo käsitellä. Muiden hevosten seurassa Repale kuitenkin saattaa osoittaa osan orimaisuudestaan pomottelemalla ja selvästi johtamalla laumaa. Jälkeläisiä herralta löytyy tähän mennessä jo useampi kymmenen - ei epäilystäkään siitä, etteikö oriin nimi jäisi kuumana soimaan useamman ratsastajan huulille.

Repale on varmasti perinyt huimat hyppytaitonsa isältään, Kielekkeen Kaiku -nimiseltä estehevoselta. Tätä nykyä ruunattu suomenhevonen loisti esteradoilla kilpaillessaan parhaimmillaan jopa yli metrin luokkia. Poikansa tavoin herralta ei kuitenkaan löydy tarpeeksi varmaa jalkaa maastoestekilpailuihin, vaan Kaidella kilpaillaan lähinnä vain kentällä. Kouluratasastusta ruuna ei taida lainkaan, se on liian pitkäveteistä puuhaa herran mielestä. Jälkeläisiä ennen ruunausta saatettiin maailmaan yhteensä viisi, joista vain yksi siunautui oriiksi.

Repaleen emä ja isä olivat kummatkin upeita estehevosia. Samalla kilpailijalla asuneet hevoset voittivat useat kilpailut ja parivaljakko olikin suuren yleisön suosikkeja tunnetuimmissakin tapahtumissa. Tätä nykyä eläköityneet ratsut toimivat läheisen ratsastuskoulun opetushevosina, Repaleen isä tietysti ruunattuna ja orimaisen intonsa menettäneenä.

Suortuvattaren isä on selvästi perinyt estelahjoja myös emänsä puolelta. Sikuriina on lahjakas hyppääjä ja ylittää helposti esteen kuin esteen, oli se sitten sileämmällä kenttäpohjalla tai epätasaisessa maastossa. Tamman suvusta löytyvien upeiden kouluhevosten mukaan Sikuriinasta odotettiin menestyvää kouluratsua, muttei täyttänytkään ihmisten odotuksia päästessään koulukentälle. Esteurakin päättyi lyhyeen vihoittelevan etujalan takia, ja lopuksi tamma kuoli ennen aikojaan leikkauspöydälle lääkärien yrittäessä pelastaa tämän jalkaa.

Sikuriinan isä oli komea kouluratsu, joka pärjäsi upeasti vaativammissakin luokissa. Tätä nykyä lopetettu ori jätti jälkeensä lähemmäs sata toinen toistaan hienompaa jälkeläistä, joista moni on jatkanut isänsä jalanjäljissä. Sikuriinan emästä ei juurikaan ole nykyhetken tietoa. Tamma kilpaili kuskoistavimpaan aikaansa kouluratsastuksessa, sijoittuen lajissa useamman kerran.

Viipyilevä on nimensä mukaisesti hieman rennommin ottava suomenhevostamma. Se on menestynyt loistavasti etenkin kouluratsastuskentillä, eikä se mikään huono tapaus ole esteilläkään. Kouluratsulta kaipaamaa kuuliaisuutta tästä rautiaasta tammasta kyllä löytyy, vaikka sitä saakin toisinaan herätellä jonkin aikaa ennen kisasuoritusta; uudet maisemat ja monet uudet tuttavuudet eivät jaksa viedä tamman kiinnostusta. Kaiken lisäksi siltä löytyy erittäin tasaiset askellajit, joissa on helppo istua. Viipyilevä kisailee koulutasolla vaativa B -radoilla. Tammalta löytyy Suortuvattaren lisäksi kolme muuta jälkeläistä.

Oskun Otaksunta oli ylväs ja upealiikkeinen koulukiemuroiden taitaja ja haali itselleen monia palkintoja ympäri Eurooppaa. Siitä tarjottiin monia summia jalostukseen ja näin ollen ori sai jopa kuusi jälkeläistä. Orista löytyy paljon kapasiteettia ja se kuumuu helposti kentällä. Päättäväisyys on vienyt tätä ratsua eteenpäin pienistä mutkista huolimatta ja ori puksuttaa vieläkin eteenpäin vanhasta iästään huolimatta.

Oskun isä, Iso-Oskari, oli tunnettu etenkin maastoestelahjoistaan. Ori oli kaikin puolin kestävä, nopea ja kaiken lisäksi harvinaisen ketterä suomenhevoseksi. Oskari oli oriksi erittäin nöyrä, mutta laitumella siitä saattaa muovautua aivan uudenlainen persoona. Ihmisten kanssa puuhastellessaan punarautias oli kuitenkin lauhkea kuin lammas! Oskun emästä, Miian Piuksesta, ei ole tarkempaa tietoa - kuulemani mukaan se on toiminut ratsastuskoulussa.

Nirppanokka, eli Suortuvattaren emänemä, on kouluratsastuksessa oman isänsä tavoin loistanut hevonen. Myöhemmin tamma on kunnostautunut myös rata- ja maastoesteillä käyden kenttäkilpailissa! Nirppanokka on myös tunnettu jääräpäisestä ja hieman epäluuloisesta luonteestaan. Se osaa myös tarpeen tullen näyttää tempperamenttisuutensa, kuten joskus hoitaessa. Ratsastaessa se kuitenkin unohtaa kaikki oikkunsa ja kuuntelee sekä keskittyy ratsastajan apuihin. Hyvän kisauran jälkeen tamma onkin koulinut kaikki kolme jälkeläistään Suppu mukaan lukien kunnon suomenhevosiksi!

Nasta-Niku on menestynyt estehevonen, liekö antanut jälkeläiselleen verensä mukana kykyjänsä. Nykyinen ruuna on kisaillut esteissä yli metrin luokkia. Kärsivällisyyttä siitä ei ole koskaan löytynyt tarpeeksi, jotta siitä olisi muovautunut hyvä kouluratsu. Ennen ruunausta Kielekkeen Kaiku ehti saattaa maailmaan yhteensä viisi jälkeläistä, joista vain yksi oli ori.

Nirppana Suortuvattaren emän ja emänemän tavoin lahjakas hyppääjä. Suvun mukaan tammasta odotettiin menestyvää kouluratsua, mutta päästyään näyttämään kyntensä esteradalla se kumosi ihmisten luulot. Tamma kuoli ennen aikojaan leikkauspöydälle vihoittelevan etujalkansa takia, mutta ehti saattaa maailmaan kaksi varsaa.

Jälkeläiset

o. Kärmeniemen Tapio (i. Topias)
rb suomenhevosori 155cm, s. 16.12.2011

o. Kärmeniemen Tomas (i. Topias)
tprt suomenhevosori 152cm, s. 19.10.2011

t. Kärmeniemen Tuima (i. Kilimanjaaro)
vrt suomenhevostamma 157cm, s. 39.9.2011

o. Kärmeniemen Rumba (i. Kilimanjaaro)
prt suomenhevosori 155cm, s. 11.9.2011

o. Kärmeniemen Rasmus (i. Aapon Sylvesteri)
vkko suomenhevosori 156cm, s. 20.6.2011

Kilpailut & kuulumiset


kenttäratsastus

KERJ-sijoitukset (41 kpl):
15.02.12 CCI/CIC1: 2/37 (KERJ Cup)
29.11.11 CCI/CIC1: 5/40
24.11.11 CCI/CIC1: 1/31
23.11.11 CCI/CIC1: 1/31
09.11.11 CCI/CIC1: 4/40
27.10.11 CCI/CIC1: 4/49
26.10.11 CCI/CIC1: 5/30
25.10.11 CCI/CIC1: 7/49
25.10.11 CCI/CIC1: 5/40
24.10.11 CCI/CIC1: 5/49
23.10.11 CCI/CIC1: 6/42
21.10.11 CCI/CIC1: 3/29
18.10.11 CCI/CIC1: 3/30
17.10.11 CCI/CIC1: 2/30
13.10.11 CCI/CIC1: 5/40
06.10.11 CCI/CIC1: 2/30
30.09.11 CCI/CIC1: 1/34
15.09.11 CCI/CIC1: 2/16
13.09.11 CCI/CIC1: 2/15
13.09.11 CCI/CIC1: 2/15
11.09.11 CCI/CIC1: 3/15
10.09.11 CCI/CIC1: 3/63
10.09.11 CCI/CIC1: 4/26
31.08.11 CCI/CIC1: 1/25
22.08.11 CCI/CIC1: 4/30
20.08.11 CCI/CIC1: 4/30
19.08.11 CCI/CIC1: 5/30
01.08.11 CCI/CIC1: 3/25
31.07.11 CCI/CIC1: 3/41
31.07.11 CCI/CIC1: 3/25
30.07.11 helppo luokka: 2/22
26.07.11 CCI/CIC1: 1/41
19.07.11 CCI/CIC1: 1/30
19.07.11 helppo luokka: 1/28
12.07.11 CCI/CIC1: 6/50
03.07.11 helppo luokka: 2/27
02.07.11 helppo luokka: 3/27
30.06.11 CCI/CIC1: 5/36
28.06.11 CCI/CIC1: 2/36
26.06.11 CCI/CIC1: 1/12
16.06.11 CCI/CIC1: 3/13

muut sijoitukset

VSHK-estesijoitukset (6 kpl):
02.11.11 100 cm: 1/9
14.10.11 100 cm: 2/17
14.10.11 80 cm: 4/19
05.09.11 100 cm: 4/40
03.09.11 90 cm: 3/18
02.09.11 100 cm: 4/20

Villit estesijoitukset (5 kpl):
11.09.11 100 cm: 6/43
11.09.11 90 cm: 3/44
11.09.11 80 cm: 6/47
10.09.11 80 cm: 6/47

Villit koulusijoitukset (9 kpl):
23.09.11 helppo C: 1/109
21.09.11 helppo C: 9/109
15.09.11 helppo C: 7/102
14.09.11 helppo C: 2/102
13.09.11 helppo C: 9/102
12.09.11 helppo B: 7/54
11.09.11 helppo C: 10/102
06.09.11 helppo C: 5/102
01.09.11 helppo C: 9/106

näyttelytulokset

30.06.11 Kantola, BIS5, LKV1, MVA-sert, pt. Alina J.

    Maastoestevalmennus - kotona 15.11.2011 (valmentajana Cynoria)
"Suppu oli lämmitelty valmiiksi tullessamme, joten pääsimme heti aloittamaan. Tamma vaikutti tänään melko reippaalta, mitä se ei kuulemma läheskään aina ole. Aloitimme helpohkolla radalla, jossa oli vain yksi hiukan teknisempi paikka. Ratsukko suoritti radan hienosti, myös tiukka käännös onnistui. Kun rata oli hypätty pariin kertaan molemmista suunnista onnistuneesti, päätin testata ratsukon taitoja kapealla risuestekujalla. Ensimmäinen yritys ei mennyt ihan oppikirjan mukaan, tamma selkeästi ihmetteli viritystäni ja hyppäsi kujalta pois erään poikkipuun yli. Seuraavakin yritys meni mönkään, kun tamma kielsi menemästä koko kujaan. Annoin ratsastajalle muutamia ohjeita, ja seuraava lähestyminen sujui hallitusti. Suppu lähestyi kujaa reippaasti, ratsastaja näpäytti hieman muistutukseksi vielä raipallakin kujan kohdalla, ja tamma sujahti kuuliaisesti kujaan ja hyppäsi risuesteen sopivalla ilmavaralla. Uusintakierroksetkin sujuivat ihan mukiinmenevästi, joten lopuksi tein haastavamman radan, johon kuului pari korkeusestettä, yksi pituuseste sekä kaksi kujaa, joista toisessa oli kaksi estettä. Ensimmäiset ylityksen menivät hienosti, pidemmälle laukkapätkällä Supun vauhti meinasi alkaa vähän hyytyä, mutta käskin ratsastajaa herättelemään hevosta ja niin seuraavalle esteelle tultaessa vauhtia oli riittävästi ja hyppy onnistui. Myös loppuradan ratsukko suoritti ongelmitta. Viimeisellä kujalla käskin ratsastajaa pitämään pohkeet kunnolla kiinni kyljissä ja antamaan mennä. Hypyt sujuivat ihan mallikkaasti, joten lopuksi ratsukko saattoi suorittaa loppuverryttelyn vapaasti."

    Maastoestevalmennus - kotona 4.10.2011 (valmentajana Kiira)
"Tamma oli verrytelty kentällä valmiiksi kun saavuin ja pääsimme aloittamaan samantien. Joskaan ei kyllä päästy, koska matkalla maastoon piti ylittää pieni rapakko. Itse kiersin mudan ketterästi, mutta Suppu ei suostunut ottamaan askeltakaan liejun sekaan. Vai että ihan kenttähevonen? Meinasin jäädä alle kun Suppu koitti pompata liejun yli. Karlalla meni hieman hermot tamman diivailuun ja hän pisti tamman laukkaamaan tien täysillä ja tulemaan takaisin ylikoottua laukkaa. Naureskelin vähän tamman soveltuvuutta maastoesteille, mutta ei se nyt niin pahalta näyttänyt kun Karla tuli tukkisarjan tamman kanssa oikein hyvin puhtaasti ja oikeilla askeleilla. Tämän diivatamman kanssa olin kaavaillut vähän nopeuden hakua, koska vaikka Suppu laukkasi ihan ponnekkaasti, se saattaa jäädä melko kauas ihanneajasta helposti. Lähdimme hakemaan vauhtia yksinkertaisesti tulemalla suoran pätkän täysiä, kiinni, kääntö ja tukkisarjalle kiihdytys. Suoralla tiellä laukka näytti oikein hyvältä ja Karla sai tamman myös hyvin kiinni. Käännös meni siis sujuvasti, mutta Suppu ei kyllä kiihdyttänyt esteille yhtään. Väli jäi vähän pitkäksi, joten siihen tuli yksi ylimääräinen askel. Ei hyvä! Mielummin melkein jää yksi askel pois kun niitä tulee liikaa toitotin keskellä metsää ja pistin ratsukon tulemaan välin ihan täysillä. Tällä kertaa askeleet sopivat paljon paremmin ja meno näytti jo ihan hyvältä."

    Maastoestevalmennus - kotona 27.9.2011 (valmentajana Ficena)
"Karlalla oli työtä saada Suppu kulkemaan reippaasti eteenpäin, sillä tamma protestoi sitä, ettei päässyt heti hyppäämään. Aluksi esteilläkään ei meno reipastunut yhtään, tamma hyppäsi lähes paikaltaan tukkia. Pari raipan muistutusta sai tamman liikkumaan hieman reippaammin ja jo alkoi hypyt luistamaan paremmin. Pöytäesteellä Suppu ei epäröinyt hetkeäkään vaan hyppäsi esteen reippaasit ja puhkui intoa. Välillä Karla joutui ottamaan väliin väliraveja, että Suppu rauhoittuisi. Väliravien jälkeen ratsukko alkoi hyppäämään tynnyri estettä, joka rapisi jokaisesta hiekan murusesta tai maanaineista. Ensimmäisellä kerralla Suppu ihmetteli, että mikäs tuo rapina oli hidastamalla esteen jälkeen, mutta seuraavalla hypyllä ei rapina enää kuulostanut niin pelottavalta. Tynnyriä tultiin molemmista suunnista, mutta jostain syystä vasemmasta suunnasta Suppu pelkäsi sitä ja Karla vei sen tutkimaan sitä lähemmin. Tamma hypähti aluksi hieman taaksepäin, mutta vähitellen se tottui ajatukseen, että tätähän voi hypätä. Tutustumisen jälkeen ratsukko hyppäsi tynnyriesteen normaalisti ja teki sen jälkeen loppulämmittelyt matalalla heinäpaaliesteellä, jota ratsukko hyppäsi pari kertaa."

    Maastoestevalmennus - kotona 17.6.2011 (valmentajana Filippa K)
"Tapasin Julian ja Supun uudelleen samalla viikolla. Verryttely hoidettiin pikaisesti eteen liikkumisen merkeissä pienillä esteillä sekä kiemuraurilla. Suppu oli samanlainen kuin viimeksikin, mutta nyt tammalle oli sopiva tehtäväkin. Menisimme erilaisia tarkkuusesteitä. Niin ei ainakaan kyllästyttäisi. Ensimmäisenä oli vuorossa kapea kasa heinäpaaleja. Se tultiin muutamaan kertaan. Este oli Supulle helppo, kuten kaikki muutkin hyppäämämme. Ainoastaan banketilla, joka on meillä hieman erikoinen värkki suokki vähäsen epäröi. Este toistettiin useampaan kertaan. Suppu oppi virheistään. Loppuun teimme kevyen taivuttelun ympyrällä ilman esteitä. Oikein hyvä!"

    Maastoestevalmennus - kotona 14.6.2011 (valmentajana Filippa K)
"Alkulämmittelyksi menimme kavaletteja. Suppu vaikutti hieman veltolta, eikä oikein liikkunut minnekään. Julia oli päättäväinen ja ärisi tammalle, joka huiski häntäänsä kyllästyneenä. Onneksemme se päätti antaa vähän kaasuakin välillä. Suppu hyppäsi kuitenkin todella hyvin. Tamma kuunteli ratsastajansa pienimmänkin heilahduksen ja vastasi apuihin mielellään. Esteenämme oli kulma, jonka hevonen yritti välillä liikaa kuunnellessaan kiertää väärästä suunnasta. Ihmetytti miten se sen tekee. Julia kuitenkin työskeli sinnikkäästi ja saimmekin Supun tulemaan esteen onnistuneesti, mahtavaa! Kertailimme vielä viimeisenä muutamat jutut Suppuun liittyen, vaikka Julia tuntuikin jo valmiiksi ne tietävän. Loppuverkat suoritettiin voltilla olevalla tukilla, joka antoi jo vähäsen haastetta. Onnea teille, me näemmekin vielä uudelleen."