Moon Salarakas


Kuvat © kasvattaja

"Mooa" VH13-018-0689, rt suomenhevostamma 149cm
1.10.2013 (15-vuotias), täyttänyt 4 vuotta 21.7.2013
omistaja vrl-00816, kasvattaja Moondance

kilpailee kenttäratsastuksessa tutustumisluokka
ko: vaativa B, re: 90cm, me: 90cm

KRJ-I (7,5 + 44 + 25 + 20 + 15 = 111,5)
KTK-II (17 + 18 + 19 + 17 = 71)

Salarakkaan ei pitänyt tulla meille. Oltiin vieläkin tohkeissamme iki-ihanasta Mollista, jota oltiin odotettu jääkauttakin pidemmän ostolakon jälkeen kuin kuuta nousevaa, mutta sitten tein sen virheen ja selailin markkinoita. Ihan vain uteliaisuudesta, tiedättehän. Se on sellainen mukava harrastus, ja välillä näkee jopa omien kasvattien jälkeläisiä myynnissä. Sellaista viatonta selailua. No, Moondancen omistaja oli pistänyt ilmoille hienolla clickbaitilla varustetun ilmoituksen, jossa 6 laatisvalmista suomenhevosta -linkin takaa löytyi kuusi reipasta ja rempseää moonilaista. Meillähän ei moonilaista ollut. Eikä Tomin mukaan ollut tulossakaan ainakaan seuraavaan vuoteen. Nyökyttelin hyväksyvästi, koska eihän mua olisi joku pitkäsukuinen ori kiinnostanutkaan, ihan sama potentiaaleista sun muista. Mutta listan viimeisenä oli kouluradoilla menestynyt Moon Salarakas. Kuvassa möllötti perusrautias suomenhevostamma, eikä se aiheuttanut mussa kuin aika kivan kevyt -mutinaa kunnes selailin tietoja alemmas. Suoraan Samoilijasta, yhdestä mun kaikkien aikojen suosikkikouluhevosesta.

Niinhän siinä sitten kävi, että minä otin puhelimen kauniiseen kouraan ja latelin anelevan sähköpostin kasvattaja-omistajalle vaikka Tomi vieressä valitti iPhonen kovaäänisestä näppäimistöstä ja mun viuhasti naputtelevista sormista. Se päivä, jonka odotin vastausta, tuntui enemmänkin viikolta, mutta lopulta sieltä tuli ajo-ohjeet tallille ja omistajanvaihtopaperit allekirjoitettavaksi. Salli! Meille tulee kouluhevonen! hihkuin seuraavana päivänä kun oltiin kahden ratsukon voimin tekemässä mäkitreeniä meidän ratsuttajan kanssa. Esteille sydämensä myynyt Salli se vain pyöräytti silmiään ja kysyi, että onko siitä kenttähevoseksi. Minä sanoin, että en tiedä, mutta onpahan ainakin hevonen, jonka kanssa kouluratsastus olisi kouluratsastusta eikä vain "pakollinen paha", jonka kautta sai pääsylipun maastoradalle.

Ja siihen Mooa on vallan mainio. Siinä on sellaista suomalaista seesteisyyttä ilman pessimististä elämänkatsomusta. Yksinkertaisesti sanottuna Mooa on lunki. Sillä on aina asiat hyvin eikä mikään ikinä kutita persettä, paitsi ehkä kärpäset kesällä, mutta niistäkin pääsee eroon häntää vähän heilauttamalla. Varsinkin kouluratsastuksen parissa tamman optimistinen asenne ja kovan yrittäjän luonne tulevat esille: se ei ikinä luovuta, vaan tahkoo töitä iloisesti niin kauan kuin siltä pyydetään. Ja Mooahan tekee juuri niin kuin pyydetään, se harvemmin lähtee sooloilemaan omiaan tai ennakoimaan apuja. Tällaisen hevosen mä olisin halunnut juniorihevosekseni kun aikoinaan aloin kilpailemaan kouluratsastusta ihan tosissani.

Kehulitanian jatkona on myös hyvä mainita, että Mooa on ihan perusluonteeltaankin aika mutkaton. Sille kelpaa kaikki, oli kyse sitten ihmisistä, herkuista, säätilasta, päivän lajista, varusteista, tarhakavereista, pohjasta... Tamma onkin tallin ainoa hevonen, jonka kanssa kaikki tulevat toimeen. Jopa yrmyimmät jästipäähevoset tarhaavat ja matkustavat kopissa Mooan kanssa ilman ongelmia. Ehkä se on se Mooan "you do you, I do me" -asenne: muut voi tehdä mitä tekevät, ei haittaa Mooaa.

Koska tamma oli meille tullessaan jo vanha konkari mitä tuli kouluratojen kiertoon, on ollut mielenkiintoista seurata sen ensireaktioita muun muassa este- ja kenttäkilpailuihin. Kouluradoilla sille iskee aina sellainen kunnon keskittynyt flow, että kaikki sujuu ja se tietää mitä tekee. Valkoisten aitojen sisällä se ei turhia stressaa eikä mikään jännitä. Stewardeille voi siinä ohimennen antaa pienet pusut ja tuomarinkoppeihinkin on aina radan jälkeen hyvä kuikuilla, että mitä pillipiipareille tänään kuuluu. Piffit lähtee tosta ja paffit tästä, ei mitään. Tai, no, ei ehkä ihan, mutta melkein.

Sen sijaan ensimmäisissä kenttäkilpailuissa oltiin kyllä jännän äärellä. Mokomat naamioituivat Mooan mielestä koulukisoiksi. Ovelaa. Se suoritti kouluradan vähän naureskellen, tuollaisia helppo C -ratojahan hän suorittaa vaikka unissaan ja vieläpä takaperin! Onlinetulokset päivittyivät ja kertoivat, että kärkikahinoissa ollaan, ja Mooa möllötti tyytyväisenä trailerilla kun satuloita revittiin selästä ja sykeröitä harjasta. Vaan vielä mitä, lykkäsivät estesatulan selkään ja suojat jalkaan! Fiksu hevonen lähti selkeästi pöllämystyneenä kohti toisenlaista kenttää, ja voi jumpe kuinka oltiinkin korvat tötteröllä omaa vuoroa estekentän nurkassa odottaen. Kuka hullu nyt hyppi esteitä heti tuuppailun jälkeen! Pieni hevoinenhan siinä järkyttyi, oltiin niin kovin säpäkkää neitiä ihan yhtäkkiä.

Esteradalla Mooa totesi, notta tämähän on ihan hauskaa, ja pisti toisen esteen jälkeen töppöstä toisen eteen ihan uudella tavalla. Mooalla on aina sellainen hitaampi sytytysaika mitä muihin lajeihin tulee, mutta kaipa tuollaisen Vakavasti Otettavan Kouluhevosen pitää vähän etsiä, että saa sen isomman vaihteen silmään. Mikään suuri estetähtihän tamma ei ole, mutta pienillä esteillä sillä on ihan tajuttoman hauskaa! Estesilmä tammalla on lähes olematon, mutta sokea into (pun intended) korvaa puuttuvan älyn, eikö? Niin suurella sydämellä tämä kouluhevonen aina pinkoo menemään. Ei oo niin justiinsa hypätäänkö hissillä ihan juuresta vai Kaukolento Salarakkaalla kauempaa, kunhan päästään jatkamaan matkaa!

Tuo nimenomainen tyylinpuute aiheuttaa aina enemmän tai vähemmän ongelmia maastoesteillä. Koska kilpaillaan ihan pikkuluokissa, mitään sen hurjempaa ei radoilla ikinä ole, mutta ei ole kerta eikä kaksi kun ollaan kompastuttu esteisiin. Joku kun aina unohtaa, että kappas, nehän ovat kiinteitä mokomat!! Vesieste on aina ja ikuisesti Mooan lemppari. Siis sen jälkeen kun sinne oli ensimmäistä kertaa päästy noin puolen tunnin maanittelun ja kymmenien survottujen varpaiden jälkeen. Rautiaasta on kuoriutunut oikea vesipeto, joka rynnii läpi niin elävät kuin tehdytkin vedet. Se ei hidasta vauhtia tai muuta kurssia, kunhan nostaa pään taivaisiin ja sulkee silmät pahimmilta roiskeilta. Ratsastajan kosteusaste nousee noin 100% jos istuu Mooan satulassa ja lähellä on vettä.

VIR MVA Ch Samoilija
KRJ-II KTK-III SLA-I* YLA1
Saamaton Talviyön Siunattu
Kaunottaren
Kuun Liljankukka Kuun Toiveuni
Kuun Kaunokki
Sanelma
KRJ-II KTK-II SLA-II YLA1
Anselmi Pohjanpoika
Hulmu
Saara Wiljami II
Ässän Susanna


Jälkeläiset:
t. Kärmeniemen Missirakas     s. 20.1.2016     (i. Tiilikan Tattikeisari)
o. Kärmeniemen Navakka     s. 1.1.2016     (i. Tuikun Halla)
t. Kärmeniemen Silkkii     s. 16.11.2015     (i. Joogin Elämännälkä)
o. Moon Sorrovi     s. 17.8.2015     (i. Moon Vinskeri)

kouluratsastus (49: 8-7-8)

30.06.16 KRJ Cup vaativa B: 15/315
30.06.16 KRJ Cup helppo A: 14/363
29.02.16 KRJ Cup vaativa B: 24/298
30.11.15 KRJ Cup vaativa B: 10/259
29.08.15 KRJ vaativa B: 10/100
14.08.15 KRJ vaativa B: 4/30
12.08.15 KRJ vaativa B: 4/30
09.08.15 KRJ vaativa B: 4/40
09.08.15 KRJ vaativa B: 4/30
08.08.15 KRJ vaativa B: 5/30
04.08.15 KRJ helppo A: 1/40
31.07.15 KRJ helppo A: 4/40
01.07.15 KRJ vaativa B: 4/40
26.06.15 KRJ vaativa B: 1/40
25.06.15 KRJ vaativa B: 6/40
23.06.15 KRJ vaativa B: 1/40
18.06.15 KRJ vaativa B: 1/40
16.06.15 KRJ helppo A: 5/40
15.06.15 KRJ helppo A: 6/40
06.05.15 KRJ vaativa B: 1/30
06.05.15 KRJ helppo A: 3/30
04.05.15 KRJ helppo A: 1/30
03.05.15 KRJ vaativa B: 2/60
01.05.15 KRJ vaativa B: 4/60
20.04.15 KRJ helppo A: 6/40
18.04.15 KRJ helppo A: 3/40
18.04.15 KRJ helppo A: 1/40
14.04.15 KRJ helppo A: 1/50
12.04.15 KRJ helppo A: 4/50
11.04.15 KRJ helppo A: 2/50
11.04.15 KRJ helppo A: 7/50
20.03.15 KRJ vaativa B: 3/40
19.03.15 KRJ vaativa B: 2/40
18.03.15 KRJ vaativa B: 3/40
13.03.15 KRJ vaativa B: 3/30
12.03.15 KRJ vaativa B: 2/30
11.03.15 KRJ vaativa B: 3/30
09.03.15 KRJ vaativa B: 4/30
07.03.15 KRJ vaativa B: 4/30
29.01.15 KRJ vaativa B: 6/40
24.01.15 KRJ vaativa B: 3/40
23.01.15 KRJ vaativa B: 2/40
23.01.15 KRJ vaativa B: 3/40
21.01.15 KRJ vaativa B: 5/30
21.01.15 KRJ vaativa B: 4/40
20.01.15 KRJ vaativa B: 5/40
17.01.15 KRJ vaativa B: 6/40
15.01.15 KRJ vaativa B: 2/40
14.01.15 KRJ vaativa B: 4/30

kenttäratsastus (15: 2-2-3)

24.07.16 KERJ tuttari: 4/25
23.07.16 KERJ tuttari: 2/25
22.07.16 KERJ tuttari: 4/25
30.06.16 KERJ Cup tuttari: 1/58
28.05.16 KERJ tuttari: 3/39
24.05.16 KERJ tuttari: 3/39
06.05.16 KERJ tuttari: 4/40
07.03.16 KERJ tuttari: 5/30
28.02.16 KERJ harraste: 4/25
26.02.16 KERJ tuttari: 2/21
25.02.16 KERJ tuttari: 1/21
25.02.16 KERJ harraste: 5/25
21.02.16 KERJ tuttari: 3/29
05.02.16 KERJ tuttari: 5/36
29.12.15 KERJ tuttari: 4/30

17. heinäkuuta 2016: Kouluvalmennus Ranskassa

Joku hieno mielenjohde taas tämäkin: pakkaa suomiheppa autoon, aja auto lähimpään satamaan (joka, voin kertoa, on muuten kaukana), lastaa heppa-auto laivaan, kärsi koko matkan merisairaudesta ja aja sitten yötä myöten kohti patonkien ja viiksien luvattua maata. Eikä siinä vielä kaikki. Sillä hetkellä kun astuin autosta ulos, laskien ensimmäisen nahkasaapasjalkani ranskanmaalle, kuukautiset ilmoittivat olemassaolostaan. Ja traikun sivuoven avattuani, Mooan ilme kertoi vähän samaa. Katastrofin aineksista huolimatta itse valmennus ei ollut ollenkaan huono, ja Michalillakin oli mukavaa sanottavaa:

Ensisilmäykseltä Mooa vaikutti oikein kevyeltä ja hyväliikkeiseltä suomenhevoselta ja ratsukolla tuntui olevan selkeä yhteissävel jo valmiina olemassa. Julia pyöritteli ratsunsa letkeäksi alkuverryttelyissä ja Mooa lähti pidentämään askeltaan kiitettävästi jo ennen itse ratsastustehtävään siirtymistä. Tämä tamma antoi varmasti kilpailuissa koulupuokeillekin vertaisensa haastajan, niin harmoniselta sen meno näytti jo alkuvaiheessa. Laukkakin lähti rullaamaan nopeasti ja siirryimme pituushalkaisijalle sulkutaivutuksen pariin. Alussa ratsukolla oli hieman vaikeuksia etuosan hallinnassa, sillä Mooa meinasi lähteä turhan banaanimaiseen asentoon sen sijaan, että pelkästään takaosa olisi siirtynyt ratsastuslinjan ulkopuolelle. Päädyimmekin ottamaan etuosan hallintaan ensin ravissa, ennen kuin tehtävää yritettiin uudestaan laukassa. Mooa tuntui hoksanneen jutun jujun hienosti ja Julia pääsi taputtamaan hienon suokkinsa kaulaa kiitokseksi hyvästä työstä.

Lainattu osuus ulkopuolisen kirjoittama tässä tapahtumassa.

7. heinäkuuta 2016: Koulu- vai kenttähevonen?

"Ai vieläkö te käytte näiden kouluhevosten kanssa kenttiksissä?" kysyi eräs tuttu kun pidin täysissä kenttätamineissa ruohoa nyhtävää Mooaa narun päässä ja purin sykkyröitä Hallan jouhista. Vilkaisin puhujaa olkani yli: totta kai. Ainahan löytyi näitä tuttuja, jotka olivat tuttuja vain siksi, että tietäisivät miten sulla menee pystyäkseen puhuakseen sen enemmän tai vähemmän väritettynä eteenpäin.

"Joo, ne molemmat tykkää mennä näitä pikkuluokkia", hymyilin vähän väkinäisesti. Tuttu otti tämän kutsuna astella lähemmäksi. Se taputti Mooaa kaulalle, kyseli tamman kuulumisia. Kerroin viime viikonlopun kisoista, Kouluratsastusjaoksen Cup-mittelöistä, ja kuinka Mooa oli sijoittunut sekä helpossa että vaativassakin luokassa.

"Oho, aika hyvin!" tuttu hymisi ja vilkaisi Mooaa, ja sitten mua. "Eikö sillä ala olla ikääkin jo? Tulee pian stoppi kisauralle. Kimohan on vielä nuori, kannattaa pitää silmällä niitä kouluhevosen jalkoja tässä lajissa, eivät välttämättä kestä", se sanoi vähän vaivihkaa ja hörisi päälle kuin olisi kertonut hauskankin vitsin. Mä nyhdin viimeisenkin letin auki sykeröltä. Sitä kiinni pitänyt kumilenkki petti mun otteiden alla.

"Tuleehan sille kohta toinen vuosikymmen täyteen", mutisin vähän häpeillen. Katsahdin Mooaa, joka tyytyväisenä lepuutti turkoosin maastosuojan jatkeena olevaa kaviotaan eikä edes heilutellut korviaan samaa sävyä olevan korvahupun alla. Olinko mä ihan kamala ihminen kun raahasin melkein 20-vuotiasta hevosta kenttäkisoihin vuodesta toiseen? Vilkaisin Hallaa, joka otti vähemmän lunkisti kuin toverinsa, korvat pyörien tötteröiden lailla vähän joka suuntaan ja jalat steppaillen milloin mihinkin. Mitä jos se hajoaisi kenttäkäytössä eikä siitä olisi ikinä edes kouluhevoseksi? Mitä sen kasvattaja sanoisi siihen?

"Niin", tuttu totesi hymyillen, "mutta mä menen nyt laittamaan omaa kuntoon! Tultiin tuon nuorison kanssa tällä kertaa, vanhin on viisvee." Sen irvistys yritti näyttää tuskaiselta, mutta jotenkin se onnistui vain näyttämään omahyväiseltä. Sellaiselta "parempi-kuin-te" -tyyppiseltä. Hymyilin tutulle heipat ja irvistin sitten Hallan kaulalle purkaen sen viimeisen letin auki, päästäen kikkurat jouhet vapaaksi.

Tuntui väärältä lätkäistä estesatula Hallan selkään. Yhtäkkiä rintaremmimartingaalitkin näyttivät ihan typerältä sen päällä. Vähän kuin olisi laittanut koripalloilijan vaatteet jääkiekkoilijalle, tai antanut piikkarit balettitanssijalle.

"No", Tomi sanoi heti ensimmäisenä kun se lähestyi meitä kaksi makkaraa toisessa kädessä ja kaksi pillimehua toisessa. Mä vain kohautin olkia ja ujuttauduin numeroliiviini Hallan esterataa varten. Syötiin makkarat ja ryystettiin pillimehut, mutta mä en silti saanut ravisteltua sitä väärää tunnetta.

En ennen kuin pääsin Mooan kanssa maastoradan lähtöviivalle. Tamma tuntui kuin hykertelevän: se peruutteli, otti sivuaskeleita, yritti lähteä matkaan, heitteli päätään, huiski hännällään. Nyt sillä paloi käpy, mä mietin, nyt se kertoo, ettei halua enää tehdä tätä. Sitten tulikin 1, 2, 3 ja ratsasta, ja tamma otti ja lähti.

Katsoin saman maastoesteradan rautiaiden ja kimojen korvien välistä, molempien suomenhevosten jouhet vauhdin huumassa liuhuen ja lapiokaviot tampaten metsäpoluilla tasaisen varmasti. Tajusin jo kauan ennen maaliviivaa, että ei tämä ole väärin.

Päinvastoin: se, että mun kouluaitojen sisällä kiltisti ratsastajaa kiikuttavat hevoset pystyvät painamaan metsän siimeksessä tuulen vapaissa jouhissa tanssien, oli just eikä melkein oikein. Ne rakastivat tätä ihan yhtä paljon kuin minäkin. Minä, kouluratsastaja, ja ne, kouluhevoset.

Kyllä se tutunkin hymy vähän hyytyi kun palkintojenjakoon viimeisenä, voittajana, kutsuttiin melkein 20-vuotias kouluhevonen, jonka suitsissa lepäsi paitsi oma niin myös toisen kouluhevosen valkoinen rusetti.

30. kesäkuuta 2016: KRJ Cup -huumaa

Kyllä sitä mummokin näemmä vielä taipuu! Mooa on jo jonkin aikaa ollut kevyemmässä käytössä, kouluratsastuksessa kilpaillaan enää vain isommissa kekkereissä ja kenttäkisoissakin käydään korkeintaan mielenvirkistykseksi kun mumman mielestä maastossa vipattaminen on vielä ihan hirmuisen kivaa. Näin kesäkuun loppuun ajettiin taas perinteisiin Kouluratsastusjaoksen Cup-kilpailuihin, jotka järjestettiin Aittohaarassa. Suurin panostus oli laitettu Hallan treeniin, se kun on vielä nuori ja vetreä, ja meillä on siitä suuret toiveet kenttäratsastuksen saralta. Mooa tuli mukaan lähinnä henkiseksi tueksi ja nauttimaan kisahumusta. Sehän on aina kilpailuissa kuin kotonaan. Varsinkin ruusuke korvan takana.

Lämmittelyluokaksi mentiin helppo A, ja Molla tapansa mukaan loisti siellä loppuun asti puunattujen puoliveristen ja kilpaponien keskellä. Me kun ei oltu edes niin kamalasti pynttäydyttä, varsinkaan nyt kun Molla on hinkannut harjansa aivan järkyttäväksi näin kesän ja kärpästen johdosta ja me oltiin kynnitty se tyylikkääksi vuonohevoskeesiksi. Se yksi samassa verkassa ollut vuonis oli ihan varmana kade Mooan pystyfledasta! Anyways, helppo A meni kuin rutiinilla ja heppa tuntui alla siltä perinteiseltä Mooalta: lunki ja rento VOKR, joka menisi tätä vaikka silmät kiinni ja takaperin, ja vieläpä unissaan.

Vaativa B oli vähän haastavampi, Halla kun oli vetänyt sen niin ranttaliksi, että jos pelkkä ajatus vielä toisen vaativan B:n ratsastuksesta väänsi mun sisuskaluja. Mooa oli vain tyytyväisenä mupeltanut heinää ja melassivettä autossa, ja sitten se vähän komensi Hallaa, ja sitten oltiinkin ihan lähtövalmiita.

Se sisuskaluvääntöfiilis katosi heti kun nousin tamman selkään ja käveltiin Aittohaaran pitkän pihatien vartta pitkin ohjin näin alkukäynneiksi. Mooa keinui alla niin tutusti ja turvallisesti, mutta samalla innokkaasti ja tarmokkaasti, että itsekin löysi sen hetkellisesti kadonneen mojon takaisin. Ja niin se vaativa B:kin meni kuin tanssia vain.

Kilpailuista Mooa poistui molemmissa luokissa sijoittuen. Ei enää kärkikahinoihin, mutta se ei haittaa. Ei 14. ja 15. sija yli kolmensadan osallistujan luokasta ole ollenkaan hassumpi. Etenkään tuollaiselle keesimummelille.

Tämä on virtuaalitalli/virtuaalihevonen. Otsikkokuvien L.N.L. & luvat on. Muu materiaali Kärmeniemi 2007-2016 ellei erikseen mainittu.