virtuaalihevonen   |   © luvat on

Kärmeniemen Surupusero

"Limppu" VH14-018-0433
tprt suomenhevostamma 155cm
22.2.2014, k. 31.5.2017 22-vuotiaana
omistaja & kasvattaja Kärmeniemi
kilpaili kenttäratsastuksessa helppo
(ko: helppo B, re: 100cm, me: 90cm)



30.5.17 YLA2
(26 + 23,5 + 17 + 13 + 6 = 85,5p)

25.4.17 KERJ-I
(7,5 + 41 + 25 + 20 + 15 = 108,5)

30.3.17 ERJ-II
(7,5 + 40 + 20 + 10 + 15 = 92,5)

25.8.16 KERJ-II
(6,5 + 41 + 25 + 9,5 + 15 = 97)


20.12.15 KTK-III
(18 + 17 + 17 + 17 = 69)

15.4.14 SV-I
(10 + 10 + 15 = 35)

 

Todellakin kutsun sitä Limpuksi! Piste!

Limppu on yksinkertaisesti sanottuna maailman leppoisin heppa. Se on jollain tavalla niin tavan suomenhevonen kuin olla ja voi, mutta samalla urheiluhevonen vailla vertaa! Nyttemmin tuntuu hölmöltä kutsua sitä nimellä Limppu, mutta silloin kun tummanpunainen tamma lojui pienessä sykkyrässä Surkun karsinassa, niin ei sitä muullakaan nimellä voinut kutsua. Meidän Limppu.

Suomenhevonen se on siinä mielessä, että sitä ei niinkään haittaa mikään ja kaikki aina käy. Ei ole montaakaan juttua, jota Limpun kanssa ei olisi tehty: se kelpaa niin este- kuin koulupeliksikin, sitä voi uittaa selästä käsin tai käyttää vaikka soutuveneen hevosvoimana, sen selässä kelpaa istua yksin tai yhdessä. Talvisin tammasta irtoaa niin railakkaat hankilaukat kuin hitaat ilman satulaa -maastot, ja kesäisin sen kanssa voi ratsastaa pelkän riimun ja narun kanssa tai treenata koulua kunnes hiki virtaa. Sille kelpaa kaikki, ja se on varmasti ensimmäisenä portilla vastassa.

Mehän ollaan pienestä pitäen valmisteltu Limppua siihen tarkoitukseen mikä oli mielessä kun Surku aikoinaan astutettiin: kenttähevoseksi. Kovan tason urheiluhevoseksi, joka ei kaihda mitään eikä pelästy pienistä. Rohkeahan Limpusta tulikin, mutta niin myös harmittavan pieni, joka taas vaikuttaa sen potentiaaliin. Se ei ehkä ensimmäisenä tee 180 asteen käännöstä ja pyrähdä täyteen laukkaan jos maastoreissulla tulee vastaan hirvi, mutta se ei myöskään hyppää korkeita tai kaarru ties mille kiemuroille kouluradalla.

Tasoisekseen se on kuitenkin hyvä hevonen, jota voisi varmasti kouluttaa pidemmällekin kouluratsastuksessa jos se ei toimisi jo meitä miellyttävällä tavalla. Limppu kun on erittäin kiva ratsataa, se kuuntelee ja on aktiivisen yritteliäs, ja kun se jonkun jutun tajuaa niin se ei sitä hevillä unohda. Helppo B on meille mukava suoritustaso, jolla ei ota stressiä, ei ratsu eikä ratsastaja. Limppu on mukavasti liikkuva perushevonen, joka suorittaa aina täydestä sydämestään kaviot kauhoen, ja joka lopputervehdyksen jälkeen muistaa aina höristä tuomarikopille.

Esteillä Limppu on ennen kaikkea turvallinen. Moni mieltäisi sen ehkä tylsäksi, mutta itse aavistuksen estepelkoisena arvostan tuollaista ominaisuutta hevosessa ihan hurjasti. Se paikkailee kovasti ratsastajan virheitä! Nuorempana se ei aina uskaltanut, mutta tarpeeksi monta kertaa esimerkiksi esteen sekaan rysäytettyään se oppi, että ehkä aina se ratsastaja ei olekaan oikeassa. Näin vanhempana, ihan Omana Aikuisena Hevospersoonanaan, se uskaltaa ottaa sen puolikkaan laukka-askeleen ennen ponnistusta jos se sen tarvii, tai viedä mutkan pidemmäksi jos ratsastaja on kaartamassa liian pennin päällä. Ikinä se ei kiellä, vaan aina se saa jotenkin sommiteltua jalkansa just eikä melkein vaikka ratsastaja yrittäisi kaikin puolin kuviot sotkea, ja puomeista se pysyy irti aina.

Tämä ominaisuus on kerrassaan erinomainen maastoradoilla: Limppu on ainoa hevonen, jonka kanssa mä en ole ikinä ollut lähelläkään vetää ympäri. Se ei ole ikinä jäänyt kiinni yhteenkään esteeseen, eikä edes mennyt vatsa viistäen periksiantavalla risuesteellä. Se hyppää aina rehellisesti yli, mieluummin vaikka sitten liikaa kuin liian vähän, mikä on vielä erinomainen ominaisuus kun ihanneajat ovat reiluja. Muutenkin Limpun kanssa maastoesteillä saa aina itsekin rentoutua, koska tietää, että hevonen tietää mitä tekee ja vieläpä tykkää siitä. Se varmaan treenaisi yksin kaiket päivät jos vain saisi.

Rapakkorastas
KERJ-I KTK-II SLA-II YLA2
Tori
KERJ-II ERJ-III KRJ-III VVJ-III KTK-III SLA-II YLA3
Tane
Rovannin Kettutyttö
Yön Saastainen Harakka
KERJ-I ERJ-II KTK-III SLA-I
Yökukkuja
Ilo Ja Talo
Kärmeniemen Surusilmät
KERJ-I KRJ-III ERJ-III SV-III
Topias
KERJ-III SLA-II YLA3
Remun Reetu
Sulkion Inkeri
Melko Harmaja
KERJ-II SLA-II
Melko Huituli
Melko Tahti

Tori on aina ollut yksi suosikkihevosiani, muistan sen hallineen vähän joka lajin kilpakenttiä suunnilleen niihin aikoihin kun itse innostuin kenttäratsastuksesta ihan tosissani! Myös Torin isä, Tane, oli tajuttoman hieno. 147-senttinen ori koostaan huolimatta kilpaili 110-radoilla esteiden parissa ja suoriutui menestyen helppo A -tasoisista ohjelmista. Enemmän vikkelä ori kuitenkin keskittyi esteille, joilla se kilpailikin enemmän. Valloittava tukkajumala ehti kerätä menestystä myös näyttelyistä. Valitettavasti sen ura jalostusorina jäi vain kahteen varsaan.

Rovannin Kettutyttö kilpaili niin ikään hyvin pitkälti estepainotteisesti. Vaikka kokoa ei ole kuin sentti Torin isää enemmän, tamma kilpaili menestyksekkäästi jopa avoimia 120-luokkia. Sen kerrotaan olleen hyvinkin omapäinen ja omaavan potkua vaikka muille jakaa. Näyttelymenestystäkin punarautias ehti keräämään jonkin verran.

Remun Reetu on Reetuksi kutsuttu herrasmies, joka oli painottunut hyvin vahvasti estepuolelle. Tämä ori on kilpaillut menestyksekkäästi niin rataesteillä, kuin kenttäesteratsastuksessakin. Säkäkorkeutta tältä kulomustalta komealta suomenhevosoriilta löytyy 154 cm. Luonteeltaan se on ollut aina todella rohkea ja reipas, minkä takia se varmasti onkin menestynyt lajissa, missä vaaditaan kylmähermoista hevosta. Ihmisiä kohtaan Reetu on myös aina ollut hyvin ystävällinen ja rehellinen, eikä niinkään orimaisen haastava missään tilanteessa. Nyt vanhemmalla iällä Reetu on ollut hyvin haluttu myös jalostuskäyttöön, sillä se on tehnyt upean kilpauran, eikä suvussa tai luonteessakaan ole ollut pahaa sanottavaa. Jälkeläisiä siltä löytyy jo toistakymmentä, joista suurin osa jatkaa isänsä jalanjäljissä.

Sulkion Inkeri on myös musta, 151 cm korkea suomenhevonen. Pienestä koostaan huolimatta Inkeri on aina ollut luonteeltaan hyvin voimakastahtoinen, mutta kiltti. Se on rakenteeltaan kevyempi suomenhevonen, eikä niinkään aivan rotumääritelmän mukainen, massavampi hevonen. Vaikka Inkerin suvusta ei kenttäratsastukseen painottuneita hevosia löydy, eikä itse Inkerinkään rakenne antaisi niin heti kuvitella, tämä tamma on tehnyt upean uran kenttäratsun roolissa. Se on energinen ja lennokas pieni hevonen, joka on kuitenkin ollut rohkea vaikeissakin tilanteissa, eikä ole koskaan luovuttanut kilpailuissa. Inkeri on ns. yhden ihmisen hevonen, joka luottaa täysin ratsastajaansa ja siihen, mitä ollaan tekemässä. Tästä onkin varmasti ollut apua hienolla kenttäkilpailutaipaleella!

Melko Huituli oli komea, 155 cm korkea suomenhevosori. Väriltään Huituliksi kutsuttu hevonen oli ruunikonkimo, ja se herättikin huomiota kauniilla värityksellään. Huituli oli painottunut kenttäesteratsastukseen, missä se kilpailikin helpoissa luokissa erittäin hienolla menestyksellä. Toisinaan Huitulia nähtiin kisamassa myös yksittäin este- ja kouluratsastuskilpailuissa, mutta näiden luokkien tulokset olivat orilla lähinnä keskinkertaisia. Huituli kisasi pääasiassa avoimia luokkia, sekä suomenhevosille tarkoitettuja luokkia Suomessa. Ori on kantakirjattu elinaikanaan suomenhevosten kantakirjassa II-palkinnolle, minkä jälkeen se oli myös haluttu jalostuskäytössä. Huituli onkin saanut yhteensä 25 jälkeläistä, joista puolet ovat jatkaneet isänsä jalanjäljissä kenttäesteratsastuksessa.

Melko Tahti oli ruunikko tamma, jolta löytyi säkäkorkeutta 152 cm. Melko Tahti oli painotukseltaan kenttäesteratsu, joka todellakin antoi lajille kaikkensa. Se oli hyvin sisukas, voitontahtoinen sekä periksiantamaton, eikä luovuttanut kilpatilanteissa koskaan. Melko Tahti olikin hyvin tunnettu ja pidetty suomenhevostamma, jota ihailtiin sen kauniin ulkomuodon, sekä hyvän luonteensa ansiosta. Ihmisiä kohtaan Melko Tahti oli hyvin ystävällinen ja rehellinen, ja nautti saamastaan huomiosta täysin siemauksin. Melko Tahti kantakirjattiin suomenhevostammojen kantakirjatilaisuudessa I-palkinnolla, mikä oli mieletön saavutus. Sen jälkeen tamma on saanut kolme jälkeläistä, joista kaikki ovat seuranneet emänsä jalanjälkiä kenttäkilpailuissa menestyen.

Jälkeläiset:
t. Kärmeniemen Surumuru VH17-018-0375
t. Kärmeniemen Surutyranni VH16-018-1530
t. Kärmeniemen Surumieli VH15-018-2401

näyttelyt

06.02.17 NJ Micram: 1/12 irtoSERT (t. Welby)

kenttäratsastus (43)

16.03.16 KERJ helppo: 5/30
13.03.16 KERJ helppo: 5/30
10.03.16 KERJ helppo: 1/30
02.03.16 KERJ helppo: 1/30
18.02.16 KERJ helppo: 1/30
17.02.16 KERJ helppo: 1/30
14.02.16 KERJ helppo: 4/30
11.02.16 KERJ helppo: 5/30
16.01.16 KERJ helppo: 4/30
26.12.15 KERJ helppo: 4/30
11.12.15 KERJ helppo: 4/30
09.12.15 KERJ helppo: 3/30
04.12.15 KERJ helppo: 1/30
02.12.15 KERJ helppo: 1/30
01.12.15 KERJ helppo: 4/30
22.11.15 KERJ helppo: 5/30
17.11.15 KERJ helppo: 5/30
09.11.15 KERJ helppo: 4/27
07.11.15 KERJ helppo: 3/40
06.11.15 KERJ helppo: 2/27
05.11.14 KERJ helppo: 2/35
02.11.14 KERJ helppo: 4/35
01.11.14 KERJ helppo: 5/35
24.08.14 KERJ helppo: 5/30
24.08.14 KERJ helppo: 2/30
23.08.14 KERJ helppo: 5/30
22.08.14 KERJ helppo: 2/30
22.08.14 KERJ helppo: 5/30
21.08.14 KERJ helppo: 1/30
20.08.14 KERJ helppo: 3/30
18.08.14 KERJ helppo: 3/30
17.08.14 KERJ helppo: 4/30
16.08.14 KERJ helppo: 5/30
11.07.14 KERJ helppo: 1/20
10.06.14 KERJ helppo: 6/40
07.06.14 KERJ helppo: 5/40
31.05.14 KERJ helppo: 3/35
27.05.14 KERJ helppo: 2/40
26.05.14 KERJ helppo: 3/35
22.05.14 KERJ tuttari: 3/30
21.05.14 KERJ tuttari: 2/30
30.04.14 KERJ Cup helppo: 9/107
28.04.14 KERJ helppo: 7/50

esteratsastus (40)

25.07.16 ERJ 90 cm: 1/30
23.07.16 ERJ 90 cm: 5/30
22.07.16 ERJ 90 cm: 2/30
16.07.16 ERJ 100 cm: 4/30
15.07.16 ERJ 100 cm: 1/30
11.07.16 ERJ 100 cm: 2/30
10.07.16 ERJ 100 cm: 3/30
09.07.16 ERJ 100 cm: 2/30
18.03.16 ERJ 100 cm: 2/30
17.03.16 ERJ 90 cm: 4/40
16.03.16 ERJ 100 cm: 5/30
15.03.16 ERJ 100 cm: 3/30
12.03.16 ERJ 90 cm: 3/40
05.03.16 ERJ 100 cm: 1/30
29.02.16 ERJ 100 cm: 5/30
27.02.16 ERJ 100 cm: 5/30
15.02.16 ERJ 90 cm: 1/30
15.02.16 ERJ 80 cm: 5/30
19.12.15 ERJ 100 cm: 4/40
19.12.15 ERJ 80 cm: 5/30
18.12.15 ERJ 100 cm: 3/40
17.12.15 ERJ 80 cm: 1/30
12.12.15 ERJ 80 cm: 2/30
11.12.15 ERJ 80 cm: 2/30
11.12.15 ERJ 100 cm: 6/40
08.12.15 ERJ 80 cm: 1/30
04.12.15 ERJ 100 cm: 5/40
01.12.15 ERJ 100 cm: 3/40
25.11.15 ERJ 80 cm: 6/40
23.11.15 ERJ 80 cm: 5/40
20.11.15 ERJ 80 cm: 1/40
17.11.15 ERJ 80 cm: 6/40
16.11.15 ERJ 80 cm: 4/40
04.11.15 ERJ 100 cm: 1/30
03.11.15 ERJ 100 cm: 4/30
02.11.15 ERJ 100 cm: 4/40
31.10.15 ERJ 100 cm: 2/30
23.12.14 ERJ 100 cm: 5/50
23.12.14 ERJ 100 cm: 1/50
06.06.14 ERJ 100 cm: 1/100
07.05.14 ERJ 90 cm: 1/30

kouluratsastus (39)

05.05.17 KRJ helppo B: 3/40
12.03.17 KRJ helppo B: 3/100
19.02.17 KRJ helppo B: 4/88
14.02.17 KRJ helppo B: 5/40
06.02.17 KRJ helppo B: 2/30
04.02.17 KRJ helppo B: 1/30
03.02.17 KRJ helppo B: 1/30
10.03.16 KRJ helppo C: 1/40
04.03.16 KRJ helppo C: 4/40
27.02.16 KRJ helppo B: 4/30
26.02.16 KRJ helppo B: 4/30
24.02.16 KRJ helppo B: 5/30
22.02.16 KRJ helppo B: 5/30
20.02.16 KRJ helppo B: 4/30
19.02.16 KRJ helppo B: 2/30
19.02.16 KRJ helppo B: 1/40
19.02.16 KRJ helppo C: 2/40
18.02.16 KRJ helppo B: 4/30
16.02.16 KRJ helppo B: 1/30
13.02.16 KRJ helppo C: 3/40
10.02.16 KRJ helppo C: 6/40
05.02.16 KRJ helppo B: 2/30
12.12.15 KRJ helppo B: 5/30
09.12.15 KRJ helppo C: 2/40
08.12.15 KRJ helppo C: 3/40
05.12.15 KRJ helppo C: 6/40
23.11.15 KRJ helppo B: 2/40
20.11.15 KRJ helppo B: 6/50
19.11.15 KRJ helppo B: 5/50
17.11.15 KRJ helppo B: 6/50
10.12.14 KRJ helppo B: 2/40
14.08.14 KRJ helppo C: 6/100
20.05.14 KRJ helppo B: 3/40
18.05.14 KRJ helppo B: 3/40
18.05.14 KRJ helppo C: 1/40
16.05.14 KRJ helppo C: 1/40
15.05.14 KRJ helppo B: 6/40
14.05.14 KRJ helppo B: 4/40
26.04.14 KRJ helppo C: 2/40

1. Ykkösen varsa

Saatiin vihdoin käsiimme tulokset huhtikuun suomenhevosvarsojen arviointitilaisuudesta! Limppu käyttäytyi arvioinnissa oikein mallikkaasti vaikka se olikin muistaakseni tamman ensimmäinen pidempi reissu ja päiväkin oli melko helteinen. Tomi esitti Limpun rakennearviointiin, ja muistan tämän kuunnelleen "vaivihkaa" tuomarien kommentointia ja näyttäneen peukkua kehästä. En oikein uskonut, koska mun silmään Limppu oli vielä tuossa vaiheessa, parivuotiaana, aika iso, mutta lihaksistoltaan kehittymätön ikäisekseen. Ja olihan sen pää ihan järkyttävän kokoinen yhdessä vaiheessa kun muu kroppa jäi vähän jälkeen kehityksessä...

No, kaikkien (tai varmaan lähinnä mun) yllätykseksi paperissa komeili täysi kymppi rakenteen kohdalla. Perässä oli heti toinen kymppi suvun kohdalla, ja se on ansaittu kymppi se! Käytöskokeessa alkoi jo pitkän päivän merkit näkyä ja jos en ihan hassuja muista, tamma oli aika kipakalla tuulella siinä kiukutellessaan. Onneksi Limpun kiukku on Alaskan normipäivä, joten Tomi ei ollut moksiskaan. Eikä vissiin oikein tuomaritkaan, sillä tuloksissa Limppu jäi mukavasti porukan keskivaiheille kun tulos oli 65.3% eli ihan jees.

Käytöskokeen "puutteelliset" pisteet eivät kuitenkaan rakennekympin jälkeen paljoa hetkauttaneet, ykköspalkintohan sieltä läsähti! Lisäksi Limppu oli 2-vuotiaiden toiseksi paras (ja samalla paras 2-vuotias tamma!!) eli oikein nätti tytsy meillä. Nyt sain viimeisetkin vahvistukset sille, että kyllä meidän pitää alkaa näyttelytreenaamaan tätäkin vesseliä...

2. Kouluheppa-Limppu

Oltiin tänään Limppu kolmejapuoliveen kanssa ihan ekoissa kisoissa! Aloitettiin leppoisasti ihan koulukilpailuista ja mentiin C-rata. Vähän oli jänskää! Koppiin meni ongelmitta—olihan siitä jo jonkin verran kokemusta!—ja kilpailupaikallakin käyttäytyi ihan nätisti. Mutta kuten sanottu, jännää oli ja hiukan tuntui ottavan uteliaisuus ja sähläluonne valtaa ja oman ihmisen kuunteleminen sitten aina vähän jäi... niin maasta käsin kuin verkassa kuin radallakin.

Koska ei oltu kovin vakavalla mielellä starttaamassa ja mua odotti autossa vielä muutama muukin ratsastettava, otettiin aika rentsisti jo verkassa ja haettiin vain hyvää, turvallista ja tasapainoista fiilistä. Aluksi Limppu kulki wc-ankan näköisenä pää pystyssä, mutta äkkiäkös (44 minuutin kohdalla) tyttö rauhottui ja pikkuhiljaa alkoi rauhoittumaankin. Muoto oli vähän pitkä eikä tamma ollut ihan niin taipuisa ja reaktiivinen kuin olisin toivonut, mutta en antanut sen menoa häiritä—katsottiin tiet kohdilleen, tehtiin tehtävät just eikä melkein pisteissä eikä tehty rikkoja. Hyvä ja tasainen rata, puhtaat askellajit ja kohtuullisen rento heppa. Tällä saatiin tosi hyvät prosentit—ja ratsastajakin sai alakertaan kasipuol!—ja sijoituttiinkin lopulta neljänkymmenen startin joukosta toiselle sijalle. Ylpeä kasvattajaomistajamamma!!

3. Eka helppo!

Limppu aloitti kenttäkilpailu-uransa vähän huonoon aikaan, nimittäin cup oli heti nurkan takana. Halusin ihan välttämättä saada alle edes yhden helpon ennen cup-starttia, joten niillä sitten mentiin. Onneksi Limppu ihan mahtava heppa, joka oppii nopeasti ja mukautuu tarpeen niin vaatiessa! Ensimmäinen helppo startattiin Bairdonissa vähällä treenillä, joka näkyi lähinnä maastokokeessa. Koulu- ja esteradalla tamma osaa jo suorittaa vakaasti ja rauhallisesti, mutta maastossa rutiinin—varsinkin kisa- ja maastorutiinin—puute näkyy epävarmuutena ja kyttäilynä. Vaikka Limppu onkin lähes kaikenlaisia maastoesteitä pienen elämänsä aikana nähnyt, niin muiden tallien esteet ovat kuitenkin aina vähän erilaisia ja tietty uusi paikkakin tuo aina omat jännitteenä.

Helppo sujui kuitenkin yllättävän hyvin, sillä kouluradalla tamma teki hienon, tasaisen radan hyvillä teillä ja täsmällisesti ajoitetuilla tehtävillä. Esteillä ei oltu ajan puolesta aivan kärkikahinoissa, mutta kohtuullisen nopea nolla auttoi pitämään sijoilla. Maastorata oli tosiaan helppo, olihan kyseessä sentään ensimmäisiä ulkokisoja eli monelle kauden ensimmäisiä kenttäkisoja. Perusesteillä ei enää edes epäröity, jopa sinisin muovitynnyrein ja keltaisin kumiankoin koristeltu tukkieste mentiin ongelmitta! Kuitenkin pakollinen portti elävässä vedessä aiheutti vähän hidastelua, se mentiin pienen ujostelun jälkeen käynnissä, minkä takia ylämäessä ollut pikkutukki tultiin vähän heikolla hypyllä. Limppu onnistui kolauttamaan takakoipensa siihen, mutta ilmeisesti suojat pitivät pintansa kun ei näkynyt naarmun naarmua!

Juoksuhaudalle meinasi tulla kielto—tai oikeastaan tulikin, Limppu nimittäin veti täysstopin huomatessaan, että tukin alla olikin hauta eikä ehtaa maata. Kuitenkin jostain syystä hypättiin se sitten paikoiltaan, minä tietty lensin tyylikkäästi kaulalle istumaan... Seuraavat epäröinnit tulivat vasta banketilla, ylöshyppy tuli reippaasti, mutta laukka vaihtui nopeasti käyntiin ja hyvä, ettei tehty kuperkeikkaa kun tultiin takaisin alas... No, selvittiin hengissä vaikkakin yliajalla! Hienon koulu- ja estekokeen vuoksi oltiin kuitenkin yhä kärjessä, ja lopulta oltiinkin seitsemännellä sijalla! Ei yhtään huonompi ensimmäiseksi helpoksi, hyvillä mielin kohti cup-skaboja.

4. Cup-sijoilla

Ensimmäisen helpon ja cupin väliin jäikin vähän treenipäiviä, joiden aikana keskityttiin läträämään vedessä, koska se oli selkeästi este, joka söi meiltä eniten aikaa, ja koska tiesin mokoman pakollisen portin olevan vedessä myös cup-helpossa. Samat hauta- ja bankettiesteet kummittelivat sielläkin, mutta vesi sentään ravattiin läpi ja loppusijoitus oli peräti yhdeksäs 107 ratsukon joukosta! Kyllä olin ylpeä!

Helppojen jälkeen Limppu sai melkeinpä lomailla koko alkukuun, käytiin korkeintaan kurkkimassa hautoja aina välillä. Muuten tehtiinkin pitkälti vain sileän töitä sekä estetreenejä. Kuitenkin loppukuusta startattiin pari tuttaria, joista molemmista sijoitus ihan kärkikahinoista! Veden kanssa ollaan saatu ongelmat aika hyvin kitkettyä, tosin elävästä vedestä en osaa vielä sanoa, sillä cup-helpossa sekä näissä tuttareissa vesi on ollut pieni, keinotekoinen lammikko. Täytynee käydä läheisellä järvellä vaikka vähän tuulisemmalla säällä ja katsoa, mitä Limppu siitä tuumaa. Vieläkään ei tosin ihan täyttä laukata edes pikkulammen läpi—tamma ei ole vielä valmis lihaksistonsa suhteen eikä sen laukka ole niin varmaa ja tasapainoista kuin toivoisin. Näin vältetään turhat riskit, liian monta kertaa nimittäin itsekin tullut kuperkeikalle alas kun hevonen on kompastunut vedessä...

5. Limppu & Fanni

Fanni oli hauska tamma. Se oli ensimmäinen puoliverinen, joka oli kahlannut pitkin Kärmeniemen maita ja mantuja vuosikausiin. Se oli hyvä varaemä pienelle ja heiveröiselle Juneaulle, sitä se hoivasi kuin omaa varsaansa, ja pikkuhiljaa uljas rimppakinttu alkoi jopa sopeutua tyynesti möllöttävien suomenhevosten seuraan. Vaan yksi oli ylitse muiden: Limppu.

Mä en oikein tiedä, mikä niiden ystävyyden laukaisi, mutta ehkä se oli jotain äitylihommaa: ehkä niiden lapset käyttäyityivät samanlaisesti tai ehkä niillä oli samanlainen elämänkatsomut tai ehkä niillä oli samanlaisia mieshuolia. Jotain yhteistä niillä oli, koska punaruskeat hevoset eivät kerta kaikkiaan kyenneet elämään ilman toisiaan. Sitä huudon määrää kun olisi pitänyt ottaa vain toinen sisälle!

Limppu on yleisesti ottaen leppoisa hevonen. Se ei ota stressiä sitten mistään ja sen kanssa voi tehdä mitä vain millon vain kenen kanssa vain. Siksi tällainen radikaali läheisriippuvuus tuli ihan tyhjästä! Mä odotan kauhuissani sitä päivää kun Fannin pitäisi lähteä takaisin kotiin keinoemovelvollisuutensa täytettyään. Limppu varmasti masentuisi, ja mä en sitten yhtään kaivannut hevoselle sen nimenmukaisuutta.