Kärmeniemen Colorado



© Sanna H. & scirlin

"Kol(li)" VH13-018-1182, trtkm suomenpienhevosori 148cm
19.9.2013 (14-vuotias), täyttänyt 3 vuotta 10.3.2014
omistaja vrl-00816, kasvattaja Kärmeniemi

kilpailee kenttäratsastuksessa helppo
ko: helppo B, re: 105cm, me: 100cm

KERJ-I (8,5 + 40 + 25 + 22 + 15 = 110,5)
SLA-I (11 + 23 + 25 + 21 + 10 = 90 p)
SV-I (7 + 8 + 20 + 7,5 + 7 = 49,5, paras 3v!)

Kol—tämä virallinen lempinimi tosin yleensä vääntyy ihan vain Kolliksi, varsinkin orin "oman ihmisen" Sallin suussa—on vähän sellainen kaveri, ettei siitä ota selvää onko se kissa vai kala. Salli viettää pikkuhevosen kanssa ehdottomasti eniten aikaa, ja sen jälkeen kun Salli ja Kolli löysivät toisensa, kukaan muu ei ole oikein kimon selässä käynytkään. Salli kuvailisi lemppariaan herttaiseksi, reippaaksi ja iloiseksi tapaukseksi, mutta elikon omistajilla on vähän eriävä mielipide: Kol on oikea rasavilli penska, joka ei tunne sanaa ei sen missään muodossa!

Joskus Kol kyllä vilauttelee sitä hyväluonteista itseään, varsinkin julkisilla paikoilla. Se on erittäin vieraskorea, ja varsinkin kilpailuissa se käyttäytyy kuin kokeineinkin viilipytty—se ei sähellä ollenkaan, käyttäytyy lastaustilanteissa todella nätisti, seisoo paikoillaan kuin tatti varustaessa, ei häiriinny muista hevosista verkassa eikä radalla... Se on kaikin puolin täydellinen hevonen! Usein ulkopuolisissa valmennuksissa ja kilpailuissa kaikki kehuvatkin Kollia, että miten se ottaa noin lunkisti eikä hyöri eikä pyöri yhtään. Sitä mekin aina ihmetellään...

Kotona ori on nimittäin melkoinen kiusanhenki. Se on erittäin fiksu tapaus, ja orikoplan tarhaportin lukkokin on pitänyt virittää ties millaiseksi Houdinin lukot haastavaksi tehtäväksi. Muuten Kolli kun päästäisi koko kolmikon rientämään pitkin maita ja mantuja... Tiirikointitemppujen lisäksi herra on aivan loistava mitä tulee riisumiseen. Se onnistuu lähes aina vääntämään riimun päästään jonnekin tarhan perukoille, ja onpa se pari kertaa onnistunut tallomaan loimensakin maaperään. Useammin se kuitenkin löytyy seisomasta tarhasta kuin paikoilleen jäätyneenä loimi sen pään peittäen... Eihän se mitään pahaa tarkoita, mutta mokoma vain tylsistyy niin pirun helposti ja kyllästyy nopeasti sille tarjottuisiin virikkeisiin. Onneksi tarhassa pyörivä, puolityhjä jumppapallo jaksaa viihdyttää sitä pahimpina tylsyyspiikkeinä. Sitä menoa on mukava katsoa, varsinkin jos villisti palloa pelaava ori onnistuu väsyttämään itsensä! Silloin se käyttäytyy käsitellessäkin kuin ihmisen mieli, kuin sulaa vahaa.

Tuo luonne heijastuu myös ratsastamiseen, sillä Kol kyllästyy nopeasti treenaamiseen. Se saa nopeasti tarpeekseen tehtävästä, lajista, maisemasta, you name it... Salli on onneksi kehitellyt kimolle ihan oman treeniohjelmansa, joka sisältää joka päivälle erilaisen suunnitelman eri maisemassa. Kaksikko treenaa esteitä ja koulua niin kentällä, maastossa, pellolla kuin läheisen järven rannikollakin.

Kol ei ole mikään maailman näyttävin hevonen—onhan se vain töppöjalkainen pikkusuokki—mutta se on ihan okei. Sitä on helppo ratsastaa eleettömästi ja pienillä avuilla, ja vaikka liikkeet eivät olekaan maailman lennokkaimmat ja matkaavoittavimmat, niin ainakin se yrittää koko sydämestään. Esteillä ja maastossa Kollin on helpompi loistaa: se on ketterä ja pennin päällä kääntyvä kaveri, joka ei vaadi paljoa tilaa. Pikkuori on myös rohkea kuin mikä, ja se lähtee mielellään yrittämään vaikka ratsastaja tekisikin tyhmiä ratkaistuja. Kolli on tunnettu siitä, että se hyppää paikasta kuin paikasta kunhan ratsastaja on vain menossa koko sydämestään myös. Ehkä siksi ne ovat Sallin kanssa niin hyvä pari—Salli tekee uhkarohkeimmat päätökset, ja Kol toteuttaa ne epäröimättä sekuntiakaan.

Malvin
KERJ-I
Malava Majuri Malperi
Anjaasi
Laivueen Netta Kirmaaja
Laivueen Niina
Saterna Saturnus Sankari
Saaren Susanna
Ero-Vaie Ero-Erhe
Velmiina
Sakariina
KERJ-II KTK-III SLA-II
Sakari Kuurma Ujo-Urmas
Kasperiina
Veljen Mari Veli
Jennamaaria
Salarikos Sala-Vento Sala-Ma
Hinto
Riitasointu Jussin-Poika
Milli


Jälkeläiset:
o. Kadotettu Kolkata     s. 17.4.2016     (e. Mörkövaaran Kumina)
o. Taikakuun Hugo     s. 29.2.2016     (e. Nuoskaan Nukkunut)
t. Vaniman Cha-cha-cha     s. 12.12.2015     (e. Kaipaatko Kesätuulta)
o. Kärmeniemen Vermont     s. 30.11.2015     (e. Kärmeniemen Sunnuntailapsi)
o. Kärmeniemen Lucifer     s. 20.5.2014     (e. Milkan Pihla)
t. Kärmeniemen Juoksepoistyttö     s. 3.5.2014     (e. Lakean Jatiriti)

kenttäratsastus (43: 5-10-7)

06.03.16 KERJ helppo: 5/30
05.03.16 KERJ helppo: 1/30
03.03.16 KERJ helppo: 2/30
01.03.16 KERJ helppo: 5/30
20.02.16 KERJ helppo: 3/30
19.02.16 KERJ helppo: 4/30
14.02.16 KERJ helppo: 1/30
13.02.16 KERJ helppo: 4/30
06.02.16 KERJ helppo: 2/30
20.01.16 KERJ helppo: 2/30
14.01.16 KERJ helppo: 3/30
13.01.16 KERJ helppo: 2/30
10.01.16 KERJ helppo: 1/30
28.12.15 KERJ helppo: 1/30
26.12.15 KERJ helppo: 1/30
24.12.15 KERJ helppo: 4/30
10.12.15 KERJ helppo: 2/30
07.12.15 KERJ helppo: 3/30
06.12.15 KERJ helppo: 2/30
02.12.14 KERJ helppo: 4/40
19.08.14 KERJ helppo: 3/30
18.08.14 KERJ helppo: 5/30
16.08.14 KERJ helppo: 3/30
15.08.14 KERJ helppo: 5/30
12.07.14 KERJ helppo: 2/20
10.07.14 KERJ helppo: 3/20
08.07.14 KERJ helppo: 3/29
02.06.14 KERJ helppo: 5/35
28.05.14 KERJ helppo: 2/40
15.05.14 KERJ helppo: 4/27
13.05.14 KERJ helppo: 3/30
28.04.14 KERJ helppo: 6/50
26.04.14 KERJ helppo: 4/40
25.04.14 KERJ helppo: 6/50
22.04.14 KERJ helppo: 5/40
19.04.14 KERJ helppo: 5/40
16.04.14 KERJ helppo: 4/30
15.04.14 KERJ helppo: 5/30
13.04.14 KERJ helppo: 5/40
27.03.14 KERJ helppo: 5/39
21.03.14 KERJ helppo: 4/39
18.03.14 KERJ helppo: 2/39
12.03.14 KERJ helppo: 2/12

esteratsastus (43: 11-10-7)

19.07.16 ERJ 100 cm: 1/30
13.07.16 ERJ 100 cm: 1/30
12.07.16 ERJ 100 cm: 1/30
20.03.16 ERJ 90 cm: 1/40
17.03.16 ERJ 100 cm: 5/30
16.03.16 ERJ 90 cm: 1/40
16.03.16 ERJ 90 cm: 3/40
13.03.16 ERJ 100 cm: 5/30
12.03.16 ERJ 90 cm: 2/40
18.02.16 ERJ 80 cm: 3/30
18.02.16 ERJ 80 cm: 3/30
17.02.16 ERJ 80 cm: 3/30
15.02.16 ERJ 80 cm: 2/30
31.12.15 VSR Cup 90 cm: 8/94
18.12.15 ERJ 80 cm: 2/30
18.12.15 ERJ 100 cm: 2/40
17.12.15 ERJ 80 cm: 5/30
16.12.15 ERJ 100 cm: 4/40
16.12.15 ERJ 80 cm: 5/30
15.12.15 ERJ 80 cm: 3/30
15.12.15 ERJ 100 cm: 1/40
12.12.15 ERJ 100 cm: 2/40
11.12.15 ERJ 90 cm: 4/30
11.12.15 ERJ 80 cm: 2/30
08.12.15 ERJ 100 cm: 1/40
25.11.15 ERJ 80 cm: 5/40
19.11.15 ERJ 100 cm: 1/50
18.11.15 ERJ 100 cm: 2/50
17.11.15 ERJ 80 cm: 6/40
15.11.15 ERJ 100 cm: 5/50
12.11.15 ERJ 100 cm: 2/50
11.11.15 ERJ 100 cm: 7/50
03.11.15 ERJ 100 cm: 1/40
02.11.15 ERJ 100 cm: 2/30
01.11.15 ERJ 100 cm: 6/40
31.10.15 ERJ 100 cm: 4/30
23.12.14 ERJ 100 cm: 6/50
02.06.14 ERJ 100 cm: 3/100
01.06.14 ERJ 100 cm: 1/100
07.05.14 ERJ 90 cm: 4/30
04.05.14 ERJ 90 cm: 1/30
03.05.14 ERJ 90 cm: 2/30
24.03.14 ERJ 90 cm: 3/30

kouluratsastus (22: 2-8-4)

29.02.16 KRJ Cup helppo B: 12/224
31.01.16 KRJ Cup helppo C: 18/248
17.12.15 KRJ helppo C: 3/50
16.12.15 KRJ helppo B: 6/50
16.12.15 KRJ helppo C: 2/50
15.12.15 KRJ helppo C: 5/50
14.12.15 KRJ helppo B: 3/30
12.12.15 KRJ helppo B: 1/30
12.12.14 KRJ helppo B: 2/40
19.08.14 KRJ helppo C: 7/100
18.08.14 KRJ helppo B: 3/100
17.08.14 KRJ helppo B: 2/100
16.08.14 KRJ helppo B: 2/100
15.06.14 KRJ helppo B: 2/60
27.05.14 KRJ helppo C: 5/30
27.05.14 KRJ helppo C: 5/30
26.05.14 KRJ helppo C: 5/30
22.05.14 KRJ helppo C: 2/40
13.05.14 KRJ helppo B: 2/30
12.05.14 KRJ helppo B: 1/30
10.05.14 KRJ helppo B: 2/30
06.05.14 KRJ helppo B: 3/30

4. heinäkuuta 2016: Kouluvalmennus kotikentällä

Tunsin kuinka hikikarpalot valuivat pitkin niskaan. Charles Owenin klassinen koulukypärä imi kaiken meikkivoiteen ja puuterin otsalta suoraan paksuun sisätoppaukseen. Ruskea nahkasatula natisi jokaisen raviaskeleen mukana, ja mun ratsastushousujen grippipaikat tuntuivat siltä, että ne tekivät niinkin paljon kuin jack and shit.

Silti Salli vain karjui menemään kentän keskellä. Tai ei se seisonut edes keskellä, vaan istui aidalla puun varjossa, siellä minne aurinko ei ihan ylttänyt. Kolli jumputti tasaista raviaan aivan kuin mä en olisi edes yrittänyt asettaa sitä mihinkään suuntaan.

"Katse ylös! Sun vasen hartia on ihan eri tasolla kuin oikea, nosta se ylös. Ja Kollin täytyy ravata. Yks-kaks-yks-kaks- yks-kaks, ei tollasta löntystelyä! Sulla on kannukset ja sulla on keppi, käytä niitä jos et muka saa sitä sun vissiin olemattomilla pohjelihaksilla liikkumaan", se kajautti reippaasti kun tehtiin avoväistöä pitkällä sivulla.

Ja ihan asiaa se puhui: mä annoin Kollin vain laahustella, kätevästi mukana matkustaen. Se oli väärä ajatusmalli kouluvalmennukseen, tiesin mä sen itsekin. Salli lähtisi pian lomalle kahdeksi ja puoleksi viikoksi, ja sen mielestä oli korkea aika, että mäkin oppisin ratsastamaan omaa hevostani. Siksi mä nyt puuskutin menemään kesäkuumalla ratsuttajani valvovan silmän alla. Avo-vitun-väistöjä, aivan kuin mä en olisi juuri viikonloppuna startannut Mooalla ja Hallalla vaativaa B:tä.

"Missä sun pohje on?" Salli kysyi kun tein suuren voltin päätyyn. Mua ärsytti sen tapa valmentaa: se oli niin hyvä. Sillä oli tapana aina esittää kysymyksiä, kyseenalaistaa valmennettavan tekemiset. Se sai havahtumaan: jaa-a, miksi mä edes teen näin? Mitä mä yritän saavuttaa tällä? Miksei se pohje ole tuella?

Viimeistään laukkatyöskentelyn alkaessa mä toivoin, että olisin jaksanut ratsastaa ne pohkeet kunnolla läpi vaikka alla painoikin jokasunnuntainen viini-ilta ja kesäaurinko porotti täydeltä taivaalta pistäen paarmatkin liikkeelle. Salli nimittäin oli keksinyt, että tehtäisiin laukanvaihtoja kolmikaarisella. Kolli oli pieni ja pyöreä, mutta se oli paljon tasokkaampi kuin mitä antoi ymmärtää. Mutta siinä oli vain yksi juju: se ei tehnyt mitään ilmaiseksi.

Valmennuksen jälkeen koin, etten osannut ratsastaa hevostani yhtään sen paremmin kuin ratsuttajani, mutta tummatukkainen rääkkääjäsielu loisti kuin Naantalin aurinko ja sanoi, että ei se nyt niin kamalan huonosti mennyt. Kuulemma pitäisi palata ruohonjuuritasolle ja opetella taas ihan perusasioita, kuten pohkeiden ratsastusta läpi. Mun teki mieli heilutella viikonlopulta saldoamiani helpon A:n ja vaativan B:n ruusukkeita sen nenän edessä. Kaikkea sitä.

30. kesäkuuta 2016: #HallaVeteen2016

Halla ei ole ikinä ollut kummoinen uimari. Kyllä mä sen tiedän, ihan kokemuksesta: aika monta kertaa ollaan päästy tuttarinkin vesiesteen ohi just ja just, sitä vedenrajaan laitettua merkkiä hipoen. Pari kertaa se on jopa lähtenyt matkaan mukaan. Kertonee jotain siitä, kuinka vähän Halla vedestä välittää. Mä olin kuitenkin ottanut tälle kesälle projektin. Puhunut siitä suureen ääneen kaikille, että näin tulee tapahtumaan.

#HallaVeteen2016. Doesn't roll off the tongue, Salli oli kommentoinut happaman huvittuneena oman kimonsa selästä kun oltiin lähdetty toukokuun viimeisinä päivinä ensimmäistä kertaa kohti rantaan. Kollihan tunnettiin meidän tallilla itse Uimamaisterina. Se meni veteen heti eikä sunnuntaina, ja sitä oli yhtä vaikea saada sieltä pois kuin kaikkine uimaleluineen rannalla tempovaa pikkulasta. Jep, Kolli oli ihan rehellinen vesipeto, joka varmaan lilluisi ihmisenäkin kylpyammeessaan niin kauan, että sen iho oli ihan ryppyinen ja ruttuinen.

Eihän Halla ollut mennyt sinne veteen silloin. Kolli oli kävellyt suorilta Sallin mielestä hyytävään veteen, mutta Halla oli vain mulkannut mokomaa liplatusta viisi metriä rantaviivasta. Sitten Kolli oli vähän loiskutellutkin vettä, varmasti hyvä tarkoitus mielessä, mutta se oli vain saanut Hallan kääntymään kannoillaan kohti kotia.

Kollin mielestä #HallaVeteen2016 oli upein juttu, josta se on ikinä kuullut, saati sitten ollut ihan ite osallisena! Kolli oli myös paras tsemppari uimamatkoille, ja orin mielestä tää Hallan koulutushan oli ihan parasta: hän pääsee uimaa joka viikko! Win-win -diili Kollille. Halla ei ollut samaa mieltä.

Tänään, kesäkuun viimeisenä päivänä, mä sen äkkäsin. Kolli oli jo pitkällä bikineihin sonnustautunut Salli selässään, pulikoivat syvemmällä ihan onnessaan, kun me Hallan kanssa nökötettiin rantaviivalla. Lukuisten siedätysreissujen aikana ori oli sentään uskaltautunut jo lähemmäs vettä: oli ihan okei seistä etuvarpaat vähän kastuen ja jopa maistella vähän järvivettä siitä rantaviivasta.

Tänään, kesäkuun viimeisenä päivänä, mä nakkasin sen suurempia ajattelematta taskustani palan leipää veteen. Siihen muutaman metrin päähän, lähinnä turhautumistani kun se hevonen ei vain mennyt veteen. Mutta Halla, voi hyvänen aika Halla! Se äkkäsi pinnalla kelluvan ruisleivän palasen ennen kuin mä ehdin edes röhnöttävää "me seistään tässä koko loppuikämme" -istuntaani korjaamaan, ja mokoma koni lampsi veteen leivän perässä kuin paraskin herkkuperse.

Sallin ilme oli näkemisen arvoinen kun se yhtäkkiä näki sen ja Kollin vieressä kelluvan ruisleivän. Se ei ehtinyt kissaa sanoa, eikä Kollikaan ehtinyt kalastaa leipää itselleen kun Halla jo sukelsi ruokansa perään.

"Saako kenttäkisoissa viskoa leipää veteen?" kysyin mietteliääni lämmin vesi polvia hivellen ja heitin viimeisenkin kantturan muutama metri eteenpäin. Halla käveli tyytskärinä pohjaa pitkin, ja vesi hyväili jo mun reisiä. Sallia nauratti.

28. kesäkuuta 2016: Uimamaisterit asialla

"Ookko iha vaama, et se tulee vetteen?" lapsukainen kajautti tyytyväisenä rantaleikkiensä lomasta ja katsoi meitä kulmiensa alta. Että pystyikin alle 5-vuotias nassikka näyttämään vahingoniloiselta. Kolli seisoskeli tyytyväisenä vasemmalla odottamassa, että sen selässä puuhaileva Salli sai kengät ja kesämekon pois päältään, mutta mun alla oleva hevonen suorastaan vapisi.

"Noni, sit mentiin", Salli totesi heitettyään kesämekon maahan bikiniensä päältä. Sitten se painoi kerran pohkeensa kimon kylkiä vasten, ja Kolli meni. Se käveli veteen ilomielin ilman sen kummempia mutinoita. Veden ylttäessä Sallia polviin, tummatukka pysäytti orhen ja vilkaisi meitä olkansa yli.

Tappi puhkui ja puhisi. Mä mulkoilin sitä kypärän lipan alta aivan kuin se auttaisi jotain. Mutta olihan tämä nyt kerrassaan käsittämätöntä! Hevonen, joka karautti aina pommin lailla maastoradan vesiin, oli ennen sitä este tai ei, nyt vapisi viisi metriä rantaviivasta kuin meikäläinen pahimpina sunnuntai-aamuina.

Mä yritin nakuttaa rautiasta pohkeilla veteen, mutta se vain kyttäsi rannassa liplattavia aaltoja ja yritti kovasti peruuttaa. Petjan kanssa hiekkalinnoja sivummalla rakentava Tomi virnisti, ja mä mietin, että miehen alla Tappi olisi varmaan mennyt veteen ihan ykkösellä. Kunhan se testasi mua.

Niinpä mä käänsin kopukan ympäri, otin parikymmentä metriä sprinttisuoraa, ja usutin suuren hevosen raviin suoraan käännöksestä. Se lähti haukkana menemään, eikä todellakaan pysähtynyt enää rantaviivaan. Ei, se mennä pyräytti niin, että roiskeista sai osansa paitsi syvemmällä seisovat Salli ja Kolli niin myös minä ja rannalla arkkitehtisiä halujaan toteuttava poikakaksikko.

Pahimpien roiskeiden ja aaltojen laannuttua, Salli tuijotti mua kuin hullua. Mä kohautin olkia ja korjasin kypärää vähän suoremmaksi lipasta. Seistiin siinä kaikessa rauhassa, Kolli melkein puoliunessa auringosta ja viileästä, ötökkävapaasta vedestä nauttien, kunnes Tappi yhtäkkiä päätti, että tämä ei Herra Uimamaisterille riitä: se alkoi heilutella etujalkaansa, luoden valtavia aaltoja ja roiskeita, jotka ylttivät myös poikain hiekkalinnoitukselle. Noin niinkuin huudoista päätellen. No, ainakin päästiin kaikki uimaan.

5. maaliskuuta 2016: Osavaltiot sijoilla

Käväistiin tässä pienet kenttäkisat ihan jenkkiporukalla eli Alaska, Arizona ja Colorado. Alaskan kanssa lähdettiin ihan puhtaasti mummoponin mielenvirkistykseksi, ja voi että kun sitä mielenvirkistystä olikin! Pikkutamma sai tartutettua innokkaan häsläyksensä myös muihin jenkkeihin—ennen kuin huomattiinkaan niin meillä oli trailerissa kolme sähikäisen lailla pyörivää suomenhevosta, jotka eivät olleet pysyä villahousuissaan (note to self: klippaa ne perskarvatkin ensi kerralla!) sitten millään. Alaskahan heitti kuin heittikin mut maastossa alas selästään, jatkaen kuitenkin maastoesteradan (tosin yhden tähden radan...) itsekseen loppuun.

Onneksi AZ ja Kolli edustivat vähän paremmin. Ratsastin tänään itse kaikki kolme kun kerta mielenvirkistyksestä oli kyse, mutta molemmat jenkkihepat vilauttelivat ihan parastaan! Kolli oli kouluradalla kuin parhainkin GP-poni, saatiin upeita kommentteja muun muassa keskiravista ja lisätystä ravista, joista yleensä saadaan huonot pisteet kun ne jalat eivät vain nouse. AZ taas toimi kuin ihmisen mieli ja meillä oli niin hyvä flow päällä, että rata meni kuin hujauksessa ihan mitään tekemättä! Esteille lähdettiinkin Kollin kanssa ykkössijalta ja Arizonan kanssa tukevalta kolmossijalta.

Kolli edusti esteilläkin, kaikki puomit pysyivät kannattimillaan ja aikakin oli kolmanneksi nopein eli edelleen pidettiin kärkeä. AZ taas veti nopeimman tuplanollan ja nouse itsekin CIC1-luokan kärkeen, eli käsissä oli mahdollisuudet tuplavoittoon! Tässä vaiheessa ne "kivat ja leppoisat mielenvirkistyskenttikset" saivat voitontahtoisen ja maailman kilpailuhenkisimmän emännän vähän hikoilemaan, mutta onneksi avokki muistutteli, että tänne tultiin pitämään hauskaa.

Hauskaahan me pidettiinkin, maastossa jätettiin kellot pois ja mentiin vain fiiliksen mukaan hymy korvissa ja korvat hörössä. Molemmat hevoset olivat ihan elementissään, laukka oli etenevää ja hypyt rohkeita. Ongelmia ei ollut sitten yhtään millään esteellä, vaan jenkit menivät kuin vettä vaan. Maaliin tultiin ihan vahingossa melkein ihanneaikaan, virheittömillä radoilla totta kai.

Kyllä sitä hymyilytti kun lähdettiin kuin lähdettiinkin sen tuplavoiton kanssa.

10. tammikuuta 2016: Salli ja Kolli ne yhteen soppii

Kolli on pitänyt nyt jonkinlaista putkea. Ne ovat Sallin kanssa löytäneet sen kuuluisan yhteisen sävelen, ja tämän maagisen yhteyden avulla kaksikko on kahminut ykkössijan kolmesti putkeen. Ihan hullua! Salli vaan saa sellaisen otteen Kollista, että meillä muilla ei ole toivoakaan. Kouluradalla kimon koivet nousevat paremmin ja se taipuu kauniimmin kun Salli keikkuu kyydissä, ja esteillä se löytää ihan uuden vaihteen silmään kun Salli kuiskii kannutushuutoja espanjaksi sen korviin. Oon aika varma, että Kolli ymmärtää yksinkertaiset käskyt kuten seiso ja tule ja niin edelleen paremmin espanjaksi kuin suomeksi...

Ehkä pitäisi pikkuhiljaa pistää Salli muidenkin ratsujen selkään, nehän ihan täysin karkaavat tallin tasosta pian jos tämä ykkösputki jatkuu! Note to self, jos Kollista pitää ikinä kuunaan luopua, anna se Sallille. Ilmaiseksi. Se likka on koninsa ansainnut. Varmaan ostaisi Kollille tossut ja antaisi kimon muuttaa kerrostalokaksioonsa. Katsoisivat espanjalaisia draamasarjoja päivät pitkät sohvalla herkkuja napostellen. Ehdottomasti.

20. huhtikuuta 2014: Varsa-arvostelun kunkku!

Kol kävi VSRn varsa-arvostelussa ensimmäisen kerran kaksivuotiaana, mutta tulos oli melko heikko, SV-III. Yhtä huonoja pisteitä ei ole tainnut saada kukaan muu kuin meidän surullinen vänkyräpäämme Surku, joka oli varsana kyllä niin säälittävä ruipelo, että tulos oli ihan ymmärrettävä. Kol oli parivuotiaana vähän samanlainen—sen pää oli ihan valtavan kokoinen ja muuten koko otus oli kehittymätön ja hoikka. Me yleensä tyydytään käyttämään varsat 2-vuotiaina arvostelussa ja that's it, 3- ja 4-vuotiaiden kanssa aika menee kuitenkin ratsutuksen ja kilpailutuksen aloittamisen kanssa eikä ole aikaa ylimääräisille "hömpötyksille". Huhtikuu on ollut kilpailujen saralta kuitenkin melko hiljainen kuukausi lukuisien maitovarsojen takia, joten päätettiin ilmoittaa muutama ensikertalainen ja pari 2-vuotiaana palkittua mukaan.

Valmistelut olivat aika heppoiset, enkä oikein tiennyt mitä toivoa, mutta kun meidän Kol palkittiin ykkösellä ja tilaisuuden parhaimpana 3-vuotiaana... VAU. Onhan siitä tullut kyllä komea kimo ihan lyhyessä ajassa! Vaikka rakennepisteet olivatkin 7 ja sukupisteet 8, jätkä korjasi kyllä pottia käytös- ja koulukokeessa. Ensimmäisessä kokeessa Kol oli ylivoimaisesti paras, tuloksena peräti 90.6% ja rapiat!! Sillä mentiin koko porukan kärjeen ja napattiin mukavat 20 pistettä kasaan—me ollaan kyllä ihan samaa mieltä, Kol on ihanan moitteeton herrasmiesori! Koulukokeessakin esiinnyttiin hyvin, oikein tottunein elkein, ja saavutettiin 75.35% ja viides sija. Kokonaispistemääräksi tuli ei-niin-täydellisestä rakenteesta ja ei-niin-hyvästä suvusta huolimatta 49,5. Porukan parhain pistein palkittu 3-vuotias. Upea parannus!

19. syyskuuta 2013: CO on täällä!

Valehtelisin jos sanoisin, että en ollut poksahtaa liitoksistani odottaessani tätä varsaa. Sakariinan omistajan kanssa tehtiin diili, että mulle ei tulisi varsasta mitään kustannuksia jos kilpailisin sillä pari kautta kenttäratsastuksessa ennen astuttamista. Tällainen diili sopi kuin unelma, varsinkin kun otti huomioon kuinka helppo ja vaivaton ratsastettava tamma oli! Siinä sivussa otin ratsastettavakseni myös omistajan toisen tamman, Myrttimyyn, joten mitä luultavimmin tulevaisuudessa saadaan vielä toinenkin varsa tuolta suunnalta Kärmeniemen nimen alle. Nimi valittiin taas kerran maapalloa pyöräyttämällä, mutta tällä kertaa Petja sai tökätä sormensa tulevan nimen kohdalle, tietekin iskän avulla. Tomi luki nimen ääneen ja Petja reippaasti toisti, että "Käämeniimen Ko'oato!" Rekisterihakemus lähti kuitenkin vähän eri nimellä, nimittäin Kärmeniemen Coloradona. Sinänsä nimi sopii varsalle kuin nenä päähän—en tiedä miksi, mutta jotenkin vain sointuu yhteen orin jättimäisten mustamarkkojen ja kimouden kanssa!

Tämä on virtuaalitalli/virtuaalihevonen. Otsikkokuvien L.N.L. & luvat on. Muu materiaali Kärmeniemi 2007-2016 ellei erikseen mainittu.